Mitä tekisimme konkreettisesti Suomen elinvoimaisuuden vahvistamiseksi?

jungner

Hauska avaus Mikael Jungnerilta, kelattiin nopeasti muutamia asioita ja heitettiin ilmoille. Nämä nopeita ja lyhyitä ajatuksia, joita toki pitäisi jalostaa, eikä kaikki välttämättä toimi, mutta anyways.

1. Ylä- ja ala-asteen koulutuksen muutos. Joka asialle oma tunti: Empatia, vuorovaikutus, oma talous (asp, korkoa korolle, indeksisäästäminen), yrittäminen, oma keho (kunto), oma pää (meditaatio, stressinhuolto), ravinto, tulevaisuus-tunti, median hallinta, koodaus ja tekoäly.

2. Kiertotalouteen panostaminen. Valtiolla oma uberin ja airbnbn tyylinen nettipalvelu, jotta kaikki tyhjillään olevat autot ja kämpät saadaan tehokäyttöön. Sama myös kaikille tavaroille sekä oman työn vaihdantapalvelu.

3. Työviikko 4 päivää viikossa, 6h päivässä. Nykyinen 9-17 x 5 on täysin reliikki, maailma ei enää toimi niin. Työn tuottavuus ei kärsi, vaikka laitetaan lyhyempi työviikko, lauantait ja sunnuntait normi työpäiviksi ja jokainen saa itse päättää koska viettää vapaapäivät

4. Vastikkeellinen perustulo ja osakesäästötili. 2h valtiolle työtä viikossa ja kaikille se 500e/kk ja se menisi suoraan osakesäästötilille ja sieltä olisi mahdollista nostaa tai sijoittaa indeksirahastoihin kuten S&P500, HEX ja kehittyvien maiden indekseihin. 3 kärpästä yhdellä iskulla jne.

5. Yhteisöllisyyden kasvattaminen. Ketään ei jätetä yksin. Kaveri tinder (palvelu josta löytää kävelyseuraa, grillauseuraa, mitä vain). Jokaisen taloyhtiön pihalla joka viikko semi-pakollinen yhteisöllinen kokoontuminen (grillausta, piknikkiä, kävely yms.), esim. yhtiövastikkeesta saa 10e alennuksen jos käy kokoontumisessa.

Miksi nämä ei toteudu?

Syy on valitettavasti päättäjissä. Jos vaikka kuuntelee Antti Rinteen haastatteluita (josta on näillä näkymin siis tulossa seuraava pääministeri), kuulee miten täysin kujalla ukko on, päättäjät elää niin 1960-luvulla, että mikään ei tule muuttumaan. Vasta kunnes tulee isosti sukupolven vaihdos 30-vuoden päästä tulee muutos ja silloin ollaan jo taas siinä tilanteessa, että päättäjät on täysin käkiä. Ollaan siis koko ajan 30-vuotta myöhässä.

Vain joka kolmas äänestää ja yllättyy kun huru-ukot ottavat vallan.

Kuva fok_it blogista https://www.facebook.com/fokit?ref=ts&fref=ts

Kuva fok_it blogista https://www.facebook.com/fokit?ref=ts&fref=ts

Viime kuntavaaleissa alle 25-vuotiaista nuorista äänesti vain 30 prosenttia eli harvempi kuin joka kolmas. Nuoria ei politiikka kiinnosta ja sitten ihmetellään kun Trumpin kaltaiset hahmot pääsevät päättäviin elimiin joka puolella maailmaa. Suomessakin melkein kaikissa puolueissa poliitikkojen keski-ikä on yli 50-vuotta ja vanhempi ikäluokka saa päättää rauhassa kaikki tämänkin sukupolven asiat.

Vaaleista jutellessa, tuntuu siltä että jengi on edelleenkin kysymysmerkkinä siitä, mitä hyötyä äänestämisestä on. Yritämme siis taas tuoda takaisin aiemman bloggauksemme ja paloitella asiaa oman näkemyksemme mukaan.

Helsinki ei ole pelkästään kaupunki, vaan Helsinkiä kannattaa ajatella sitä vaikkapa yhteisenä firmana, jossa olemme kaikki osakkaita. On menot ja tulot kuten jokaisella yksittäiselläkin ihmisellä. Jos menot ovat isompia, niin me otamme enemmän lainaa (eli veroprosentti tai palvelujen hinnat saattaa nousta jne). Jos on huonoa sijoittamista, asiat menevät mönkään (eli rahat heitetään roskiin). Jokaisesta meidän palkasta menee suuri osa veroihin. Ostamasta ruoasta, limusta, junalipusta, sneakerista, asuntojen vuokrista/hinnoista ja suklaapatukasta.

Mitä on raha? Raha on sinun tekemää työtä ja käyttämääsi aikaa, jonka joku muuttaa digitaalisiksi numeroiksi. Vaikkapa jos sinulla on 40-tuntinen työviikko, siitä 12-tuntia annetaan pois veroina. ”Yhteiseen hyvään”.

Kärjistäen, kunnallisvaaleissa päätetään siitä, ketkä 85 tyyppiä päättää sinun ajastasi ja duunista seuraavan neljän vuoden ajan. Sijoitetaanko sinun työsi ja aikasi fiksusti, luovasti, empaattisesti ja ammattimaisesti, vai onko siellä flipanneita yhden asian tyyppejä, jotka ajaa jotain ihan random-asioita? Laitetaanko sinun 12-tuntia viikossa täysin yhdentekeviin juttuihin ja otetaan lisää velkaa, jotta joudut tekemään ensi vuonna 15 tuntia ylimääräistä viikossa? Vai laitetaanko sinne luovia tyyppejä, jotka osaa laittaa palikat kohdalleen ja tehdä paljon hyvää.
Me päätämme myös siitä, panostetaanko kaupungissa kulttuuriin tai urheiluun, onko koulujen asiat hyvin, terveyspalvelut kaikkien tavoitettavissa, vai jätätkö nämä huru-ukkojen päätettäväksi?

Juuri tästä on äänestämisessä kyse.

Terveellä järjellä ajateltuna olisi aivan ehdotonta, että sinne pääsisi ehdokkaita, joilla on osaamista, ideoita, luovuutta sekä mielellään kokemusta yrittämisestä/taloustieteistä ja varmuus viedä tätä meidän firmaa eteenpäin. Mutta kuitenkin ympäristöä arvostavalla mentaliteetilla ja kestävästi ajatellen.

Tulevaisuus on edessä ja suuri murros tulossa sen myötä. Kunnallisvaltuutetuilla tulee olla tietämystä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, perinteiset duunit tulevat vähenemään ja kiertotalous (mm. siivouspäivä, ravintolapäivä, yleiset saunat, kierrätys-ryhmät jne.) on se asia, johon panostamalla helpottuisi jokaisen elämä.

Sneakers.fi:ssä emme ole minkään tietyn puolueen takana, vaan toivomme että joka ikiseen puolueeseen saataisi uutta verta, uusia tekijöitä, joilla on oikeasti vankkaa osaamista sekä myös empatiaa, joka yhdistää ihmiset eri taustoista. Jos et ole vielä perehtynyt, niin tässä on oivia ehdokkaita, joita voimme suositella varauksetta.

Vantaalla Chau Ngyuen on se joka ajaa nuoria äänestämään ja on oman sukupolvensa ääni. Työmoraali on tällä miehellä jäätävän korkealla tasolla ja kampanjoinut väkevästi koko kevään ajan.
Helsingissä kiertotalouden asiantuntija Ernesto Hartikainen, taloustieteen moniosaaja Ozan Yanar ja kokenut kunnallispoliitikko Päivi Meros ovat ehdokkaita, joita Helsinki tarvitsee.
Ehdottomasti kannattaa seurata myös Mikael Jungneria, jolla on todella raikkaat mielipiteet ja hahmo, jota SDP tällä hetkellä tarvitsee.
Jos pohjoisessa on blogimme lukijoita, niin Roihu-lehden entinen toimituspäällikkö Topi Tossavainen on erinomainen ehdokas Rovaniemellä

Enää pelkkä itse äänestäminen ei riitä, ennenkaikkea on tärkeää saada kaikki ympärillä olevat ihmiset äänestämään, joten levitä sanaa äänestämisen tärkeydestä.

Ystävyys ei ole itsestäänselvyys

Joskus vasta kun on nähnyt läheisen kuoleman lähellä, osaa arvostaa sitä ainutlaatuista energiaa, joka syntyy muiden ihmisten kanssa asioita tehdessä. Eli aivan liian myöhään. On tärkeää ymmärtää miten tärkeää on joka päivä olla täysillä läsnä toisien elämässä ja siten itsekin saamaan elämästä enemmän. Auttaa ihmisiä voittamaan pelkoja ja lähtemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Miten voit antaa energiaa, inspiraatiota ja taustatukea toiselle, jotta hän uskaltaisi tehdä sitä mitä on aina halunnut, tai löytäisi sen mitä on etsinyt. Ymmärtää sen, että ystävyys ja perhe ei ole itsestäänselvyys, vaan asia jota täytyy hoitaa, kasvattaa ja hoivata kuten pientä lasta. Päivittäin. Sen, että luovuus, terveys, intohimo ja empatia ei ole itsestäänselvyys, vaan asioita joita täytyy koko ajan kehittää ja työstää.

Koko maailmaa ei ole helppo muuttaa, mutta oman ympärillä olevan maailmasi ja ystäviesi maailman pystytte yhdessä muuttamaan helposti. Jos vain haluatte.

ystavyys

Tällä viikolla somessa on ollut paljon hyviä artikkeleita ja asioita, jotka kenties vähän piiloutuvat kaiken negatiivisen alle. Tässä muutamia palasia paremmasta internetistä.

”Erästä nuorta yrittäjää kiinnosti kuulla, mitä ajattelen elämästä ja kuolemasta. Postaan vastauksen tänne kun lupasin.

Kun kuolema kutittelee varpaita, huomaa kolme asiaa.

Yksi. Elämään kannattaa tarttua joka hetki. Carpe diem. Älä anna ajan valua sormiesi läpi, koska se on suurta tuhlausta. Tästä puhutaan paljon, mikä on hyvä. Noista kahdesta jälkimmäisestä puhutaan harvemmin, mikä ei ole hyvä, koska nämä kaikki kolme liittyvät saumattomasti yhteen.

Kaksi. Kaikki arvokas syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Se mitä elämässäsi päivittäin teet, kaikuu iäisyyteen. Ei niinkään suoraan tekoina, vaan sen kautta miten vaikutat muihin. Yksi rohkaiseva hetki saattaa muuttaa jonkun toisen elämän, joka sitten saa tuon muun tekemään jotain täysin ainutlaatuisen mullistavaa juuri sen takia, miten hänet joskus kohtasit.

Omat tekomme eivät tee meistä kuolemattomia. Se miten vaikutamme muihin, tekee. Kohtaamiset moninkertaistavat carpe diemin. Juuri nuo kohtaamiset kaikuvat iäisyyteen. Jos elämä on lahja sinulle, on kohtaaminen sinun lahjasi elämälle.

Kolme. Elämällä kannattaa olla tarkoitus. Se nimittäin nivoo nuo kaksi edellistä yhteen ja auttaa erottamaan päämäärät välineistä. Kun elämällä on tarkoitus, valta, raha ja maine asettuvat siihen asemaan, joka niille kuuluu, välineiksi. Tämä on tärkeää koska harva haluaa käyttää kallisarvoista elämäänsä pelkästään virvatulien perässä juoksemiseen. Ja sitä nuo ovat, raha, valta ja maine, virvatulia. Jos teet näistä elämäsi päämäärän, tulet kohtaamaan oudon tyhjyyden, kun ne joskus saavutat.

Kertauksena sama toisin sanoin: Kun elämässäsi on tarkoitus, tuo tarkoitus sytyttää intohimon. Carpe diem tapahtuu kuin itsestään, jos olet jostain liekeissä. Hetkeen tarttumisesta ei tarvitse silloin itseään erikseen muistutella. Ja carpe diem yksin on vain hauras varjo siitä mitä carpe diem voi olla yhdessä koettuna. Kaikki arvokas kun syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Muista myös kohtaamisen kultainen sääntö: Kun kohtaat toisen ihmisen, oikea kysymys on, miten sinä voit edesauttaa tuon toisen ihmisen tarkoituksen löytymistä, tarkoituksen toteutumista tai intohimon syttymistä. Kysymys ei siis ole tuon toisen ihmisen käyttämisestä välineenä sinun oman tarkoituksesi toteuttamiseksi.

Tämä kaikki on pelkkää teoriaa. Kun tästä tulee arkista rutiinia, huomaat mitä elämä parhaimmillaan voi olla. Ja miten kevyeltä elämä voikaan maistua, kun kuolema ei enää pelota.

Jos siis haluat mielekästä tekemistä viikonlopuksi, pohdi seuraavaa kahta kysymystä:

1) Kuinka montaa ihmistä voin huomenna innostaa löytämään elämäänsä intohimon ja tarkoituksen?

2) Kuinka monen ihmisen elämää jarruttavia pelkoja voin huomenna puhaltaa syrjemmälle?

Huominen voi olla paras päivä ikinä. Se on ihan sinusta kiinni ”

– Mikael Jungner

By Petteri Poukka

By Petteri Poukka

Evgeny Smirnov & Dascha Smirnova

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/yksinainen_aleksi_yksinainen_aleksi_kunpa_ystavyys_ei_maksaisi
pikyksinaisyys