Kirje Jamaikalta

Dance.fi:stä tuttu Dancehall-tanssija Nadja kävi Jamaikalla!

Dancehall x Jamaika

Tanssittuani dancehallia muutaman vuoden, päätin että nyt on pakko päästä Jamaikalle näkemään mistä oikeasti on kyse. Matkalle lähdin ruotsalaisen Blackout dance crew:n kanssa, jotka ovat jo pari kertaa ottaneet mukaan kiinnostuneita tutustumaan saarivaltioon.

Löysin momondo.fi- kotisivulta 1200 euron lentoliput. Jamaikalle pääsee kyllä halvemmalla mutta ostin liput vasta lokakuun loppupuolella ja yövyin ihan mielelläni Torontossa matkalla Jamaikalle koska sain tavata kaverini joka asuu siellä.

Koska olin Torontossa vain illan, ehdin nähdä vain pienen osan kaupunkia. Korealaissyntyinen kaverini vei minut kaupungin Chinatowniin missä syötiin halpaa mutta älyttömän hyvää korealaista ruokaa. Jälkiruuaksi haettiin alun perin Taiwanilaiset ”bubble tea” juomat, eli kylmää teetä jonka voi maustaa miten haluaa. Itse join mangoteen jossa oli tapioca-kasvin hassuntuntuisia palloja. Hyvää mutta täyttävää.

Korealainen Illallinen

Bubble tea

Saavuttuani Norman Manley lentokentälle Kingstoniin jouduin vaikeuksiin. Tullivirkailija ei kerta kaikkiaan uskonut että olen tulossa Jamaikalle lomailemaan ja tanssimaan. Minua kuulusteltiin yhteensä puolitoista tuntia. Minulta kysyttiin kaikki mitä vaan ihmiseltä voi kysyä, opiskelusta, tanssista, asuinpaikasta, kenen kanssa matkustan j.n.e. Vaikka en antanut muuta syytä matkalleni kuin ”lomailu”, tämä vastaus ei silti heille riittänyt. Lopulta pääsin sisään maahan.

Blackoutit olivat vuokranneet ryhmällemme (ruotsalaisia dancehalltanssijoita, Bintan Blackoutin pikkusisko ja yksi kaveri, sekä Vendela Blackoutin pikkuveli) asunnon Norbrook Forrestin hienostoalueelta. Talojen ympärillä oli muuri ja portilla istui aina vahti joka kylläkin otti asiat aika rennosti ja sauhusi sätkää päivät pitkät. Meillä oli myös kaksi vuokrattua autoa joilla huristeltiin Kingstonin hurjassa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Oltuamme tien päällä muutaman tunnin, en ollenkaan ihmetellyt että liikenneonnettomuuksien uhriluvut ovat maassa niin korkeat.

Halfway tree


Meidän hienostoalue

Tanssi

Päivämme kuluivat tanssiessa ja paikkojen katselemisella. Aamulla lähdimme usein rannalle, katsomaan kaupunkia taikka tutustumaan johonkin nähtävyyten. Iltapäivällä kävimme Danceja tanssikoulun tanssitunneilla ja sen jälkeen lähdimme kotiin valmistautumaan illan bileisiin. Danceja:n sijaitsee Central Plazalla ja siellä voi tanssia sekä dancehallia että muita lajeja. Joka viikko järjestettiin dancehall workshoppeja joihin osallistuimme aina ollessamme paikalla. Jos lähdet omatoimisesti matkalle, tämä on oiva paikka tutustua tanssijoihin sekä treenaamaan. Hengailimme myös tanssijoitten kanssa ja kävimme kaupungilla ostoksilla.

Danceja School

Dancehallia tanssitaan silti Jamaikalla eniten vähemmän virallisissa olosuhteissa kaduilla ja juhlissa. Joka viikonpäivällä on omat nimikkobileet, esim. keskiviikon legendaariset Weddy Weddy Wednesdays, maanantain Mojito Mondays sekä sunnuntain Wet Sundays. Yhden illan aikana ehti suunnilleen kolmeen eri tapahtumaan, mutta itse jätin usein väliin ”early partyt” eli ne jotka alkavat siinä kymmenen yhdentoista maissa. Jotkut juhlat järjestettiin ihan kadulla jollakin ghettoalueella (mun mielestä aina mielenkiintoisia), sunnuntaisin biletettiin Hellshire Beach rannalla. Suosittu paikka oli myös Lime Light joka hostasi paljon juhlia. Jos halusi nähdä miten rikkaat ihmiset jotka eivät välttämättä kuunnelleet dancehallia käytiin Fiction klubilla jossa mm. vaadittiin säädyllisemmät vaatteet.

Blackoutin tytöt

Nadja ja Eve Boatride- juhlissa auringonnousun aikaan

Boatride- juhlat loppuivat kahdeksan maissa aamulla

Biletys Kingstonissa oli joskus halpaa ja joskus kallista. Paikalliset eivät välttämättä juo paljon mitään juhlissa (vaikka lasi pitää kyllä koko ajan olla kädessä) joten vähän paremmin järkättyihin bileisiin piti maksaa sisäänpääsy joka oli jotain 500 jamaikan dollarin (noin 5e) – 1000 jamaikan dollarin (noin 10e) väliltä. Kuulin myös bileistä missä maksettiin ”all inclusive” ja sai sitten juoda miten paljon jaksoi. Moniin bileisiin pääsi ilmaiseksi listan kautta ja usein sisäänpääsyä ei ollenkaan ollut.

Oli hyvä tietää etukäteen minkälaisiin bileisiin oltiin menossa. Jos oli jonkun artistin synttärit oli hyvä pynttäytyä oikein kunnolla ja jos lähdettiin katubileisiin pystyin naisena pukeutumaan vähän rennommin. Silti vaatteisiin panostettiin kyllä todella paljon joka ilta. Itse suosin vaatteita joissa pystyin liikkumaan ja tanssimaan hyvin, eli mekoille ei ollut hirveästi käyttöä. Usein bileissä oli aika raju hierarkia eikä kaikki saaneet tanssia milloin tahansa. Video lightiin (= juhlissa oli aina kameramies joka kuvasi tanssijoita. Kameran päällä oli iso valo joka valaisi esiintyviä, koska Jamaikan yöt ovat pilkkopimeitä) pääsi kyllä silti jos halusi, piti vaan uskaltaa tarpeeksi. Koska matkustin Blackoutin kanssa, sain tanssia heidän kanssaan ja myös suomalaisten ystävieni Bubblin’ Familyn ja Bubblin’ Breezesin (Meri-Tuulin) kanssa joka oli kaupungissa samaan aikaan kuin minä.

Nadja ja Merkku


Tanssia

Illat/yöt olivat pitkiä ja usein päästiin kotiin vasta seitsemän kahdeksan maissa aamulla. Jotenkin uskon että jamaikalaiset dancehallkulttuuriin hurahtaneet pärjäävät vähemmällä unella kuin me, mutta lämpö ja aurinko auttoi kyllä hyvin jaksamaan.

Ruoka
Jamaikalainen ruoka oli suhteessa suomalaisiin hintoihin usein suhteellisen halpaa. Öisin söimme katukeittiöistä ”Jerky Chicken”- aterioita jotka maksoivat noin 4-5e per lautanen. Jerky Chichen on hyvin maustettua grillattua kanaa joka tarjoillaan valkoisen leivän sekä kastikkeen kera. Yksinkertaista mutta niin hyvää. Ylipäätänsä tuli sellainen tunne että Jamaikalla syödään aivan hirveästi kanaa. Ostoskeskuksista löytyi aina iso food court jossa paikalliset söivät ”chicken, rice and peas”- ruokia, vuohilihaa sekä erilaisia keittoja sekä lihaisia patoja. Itse pidin ruuasta, ja ellei syönyt friteerattuja ruokia se oli myös terveellistä. Kanan lisäksi kaikkialla löytyin ”Pattys” (=piirakka) fast food ravintoloita joissa sai parilla eurolla hyvän ja ruokaisin piirakan johon sai valita täytteen. Muistutti minun mielestäni jollakin tavalla meidän ”lihistä”.

Jerky Chicken- myyjiä Boatride- juhlien ulkopuolella

Joka paikassa löytyi myös katumyyjiä jotka möivät juotavaa, jäätelöä ja pieniä herkkuja. Jos esimerkiksi istui kampaajalla paikalle tuli aika ajoin kaupustelijoita tavaroineen. Myös liikenteessä vilisi myyjiä ja kun pysähdyimme punaisiin valoihin pystin aina ostamaan jotain pientä jos siltä tuntui. Maanteillä myytin pieniä makeita banaaneja sekä muita hedelmiä.

Hellshire beach rannalla söimme todella hyvää tuoretta kalaa ja hummeria (noin 10e annos) joka tarjoiltiin sipulin, salaatin sekä hassujen mutta hyvämakuisten friteerattujen taikinapalasten kera.

Kalaa Hellshire Beachilla

Teimme myös paljon ruokaa kotona ja haimme ruoka-ainekset paikallisesta megamarketista. Tämä oli yllättäen kyllä aika kallista lystiä, mutta aina ei halunnut syödä ulkona.

Täällä käytiin

Ryhmän kanssa kävimme myös läpi muutaman turistinähtävyyden. Kävimme mm. Bob Marleyn kotitalolla, joka nykyään toimi museona. Paikka oli kaunis ja yritetty pitää mahdollisimman samanlaisena kuin Marleyn ollessa elossa. Makuhuoneesta löytyi hänen tavaroitaan ja kävimme myös huoneessa missä hänet yritettiin salamurhata. Plussaa oli todella sympaattinen opas joka tiesi kertoa pieniä yksityiskohtia ja innostui myös laulamaan legendan biisejä.

Matkalla Orchi Rios- turistikaupunkiin meidän piti päästä uimaan delfiinien kanssa sekä tutustumaan muihin erikoisiin eläimiin, mutta kovan tuulen takia kaikki vesiaktiviteetit olivat suljettuna. Joten jos olet menossa kyseiseen paikaan kannattaa näköjään soittaa ja kysyä onko koko paikka auki. Orchi Rios oli turistikaupunki missä näki paljon enemmän länsimaalaisia ja hinnat olivat myös sen tuntuiset. Päätimme syödä vähän paremmin ja löysimmekin kivan näköalaravintolan missä sai kelpo italialaista ruokaa. Sen opimme, että Jamaikalla ruuan saaminen voi helposti kestää yli tunnin jos menee hienompaan paikkaan.

Ehkä yksi reissun parhaimmista kokemuksista oli käynti Reach Falls- vesiputouksilla matkalla Portlandiin, syvällä sademetsässä. Olimme oikeastaan matkalla ihan eri vesiputouksille, mutta eksyimme jossain vuoristossa pikkukylien välissä ja näimme siellä ”Reach falls”- kyltin. Luonto oli alueella todella vehreää ja puut korkeita ja vanhoja. Korkeuserot olivat huimia ja sain ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä sademetsätyypistä luontoa. Näin myös alueita jossa kokonaisia metsiköitä oli kaatunut Sandy- myrskyn myötä.

Reach falls oli oikeastaan suljettu kyseisenä päivänä, mutta mukava nuori mies lupasi viedä meidät paikalle. Vanhempi opas vei meidät sademetsän läpi uskomattoman jyrkkää mäkeä. Kiivettyämme alas näimme että vesiputous jatkui satoja metrejä ylöspäin metsään. Pääsimme altaisiin ja vesiputoukseen uimaan ja kiipesimme sitten aina vain ylöspäin jossa vastassa oli aina uusi pieni allas, joskus niin matala että siinä pystyi kävelemään ja joskus pari metriä syvä. Lainasin oppaalta snorkkelin ja pääsin katsomaan kaloja ja rapuja. Vietimme alueella pari tuntia ja kävimme myös luolassa vesiputouksen takana. En ole elämässäni nähnyt mitään kauniimpaa ja minun on kerta kaikkiaan pakko päästä takaisin tänne.

Reach Falls

Myös Lime Key saari on nähtävän arvoinen. Lime Key on autio saari Kingstonin ulkopuolella jossa on aivan varmasti maan yksi kauneimmista rantaviivoista. Muista ottaa runsaasti vettä mukaan, aurinko porottaa todella pahasti. Saarella näkee kauniita simpukoita, hassuja lintuja sekä rapuja jotka kaivautuvat hiekkaan.

Lime keys

Kulttuuri

Jamaika on jännä maa ja sen kolonialistinen historia näkyy vieläkin jokapäiväisessä elämässä. Maassa on älyttömän rikas vähemmistö, keskiluokka ja suuri määrä köyhiä ihmisiä. Jamaika on vielä monella tapaa kehitysmaa ja joillakin alueilla Kingstonissa näkyi paljon kodittomia ja toreilla sekä bileiden ulkopuolella liikkui aina kerjäläisiä sekä nälkäisiä lapsia jotka möivät halpoja suklaapatukoita. Siihen oli vaikea tottua mutta silti ihmiset olivat niin uskomattoman aurinkoisia ja ystävällisiä. Aina joku oli auttamassa jos oli eksyksissä, jos oli vaikeuksia löytää parkkipaikkaa tai jos tarvitsi apua pysäköimisessä joku oli aina viittomassa auton edessä. Koska menimme usein autolla bileisiin meidän piti joskus jättää auto paikkoihin jotka eivät tuntuneet täysin turvallisilta. Useiden bilepaikkojen ulkopuolella notkui kuitenkin miehiä jotka ilmaiseksi tai pientä palkkaa vastaan katsoivat autojen perään. Ihmiset maassa keksivät mitä ihmeellisimpiä tapoja tienata muutama dollari ja pesivät mm. kysymättä meidän autojen ikkunaruutuja punaisissa valoissa.

Kingsonissa ei ylipäätänsä liikkunut paljon länsimaalaisia, ja totta kai meitä katsottiin kaukaa. Kävellessä kadulla miehiä tuli meidän puheille noin joka toinen minuutti, mutta siihen tottui nopeasti ja oppi olemaan ystävällinen mutta samaan aikaan päättäväinen jos ei halunnut jäädä tutustumaan. Jamaikalaiset naiset olivat myös kiinnostuneita meistä, mutta eivät samalla tavalla uskaltaneet tulla puheille. Jos nyt silti tuli luonnollinen tilanne keskustella, löytyi usein paljon keskusteltavaa. Jamaikalaisten mielestä oli siistiä että olimme kaupungissa tanssireissulla. Suurin osa oli yllättyneitä että tiesimme mitä dancehall on. Kuten jo aikasemmin kerroin, Kinstonissa ei paljon länsimaalaisia näkynyt. Muutama omatoimiatkaaja tuli nähtyä ja kaupungissa oli samaan aikaan myös toinen ruotsalainen tanssiryhmä nimeltään Enough Dance Crew, tanssija Nina Nowitsky ruotsista sekä muutama italialainen. Alueet joilla liikuimme olivat sen verran pieniä että samoja naamoja sekä tuttuja näki usein!

Monet ovat kysyneet minulta Jamaikan turvallisuustilanteesta. Jos lukee ulkoministeriön kotisivuja saa sellaisen tunteen että Kingstoniin ei kannata melkein lähteä, mutta nähtyäni paikan olen kyllä aika eri mieltä. Totta kai kolmannen maailman maissa pitää olla järki kädessä, ei liikkua yksin sekä käyttää takseja myös lyhyillä matkoilla. Silti tunsin oloni tuvattomaksi todella harvoin. Onhan se ihan totta että vaara ei varoita itsestään etukäteen, mutta kaupunkiin voi kyllä ihan rauhassa matkustaa kunhan esimerkiksi paikallisilta vähän kysyy mitkä ovat huonomaineisimpia alueita.

Jamaika on kyllä sellainen maa että pelkäsin poliiseja enemmän kuin mahdollisia ”roistoja”. He mm. pysäyttivät automme keskustassa vain saadakseen autossa olleiden tyttöjen puhelinnumerot ja soittelivat sitten joka päivä meille saadakseen seuraa. Poliisit liikkuivat isoissa minibusseissa luotiliivit päällä sekä isot aseet kädessä. Vaikka he olivatkin työtehtävissä iltaisin he lähentelivät meitä todella epämiellyttävällä tavalla ja käyttivät valtaansa häikäilemättömästi. En matkani aikana silti kuullut laukaisuakaan ja näin ainoastaan yhden piiritystilanteen Hellshiressä. Liikkuessamme tanssijoitten kanssa oli silti selvää että oli alueita jonne jotkut crewit tai miehet eivät halunneet mennä ja oli selvää että monien ”jengien” välissä oli jotain eripuraa.

Surullista oli että maassa ollaan vielä todella vihamielisiä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Toki tilanne on parantunut, mutta kävin esimerkiksi keikalla missä artisti yhtäkkiä huudatti yleisöä halventamalla homoja todella pahoin.

Jamaikalainen transvestiitti joka nykyään asustaa Nykissä.

Näin lopuksi haluani vielä sanoa että Jamaika jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Maa on todellakin paratiisisaari jota suosittelen kaikille jotka haluavat nähdä jotain erilaista joka ei vielä ole turistien pilaamaa. Opin tapaamiltani ihmisiltä paljon, varsinkin sen että tärkeää elämässä on elämänilo eikä materiaalinen runsaus. Seuraavalla kerralla lähden varmasti matkaan enemmän omatoimisesti ja toivon että saisin viettää enemmän aikaa rauhallisella maaseudulla. Matka antoi minulle uskomattoman paljon vaikutelmia, ja minusta on todella vaikeaa kiteyttää ne yhteen tekstiin. Matkalla tapahtui niin uskomattoman paljon mutta kaikkea ei yksinkertaisesti voi saada tekstimuotoon. Toivon silti että tämä teksti antoi teille jonkinlaisen kuvan siitä, miltä tuntuu matkustaa Jamaikalla ensikertalaisena.

American Dream – Estados Unidos

Uutta reissublogia on toivottu kovasti, mutta pankkien järjestämän maailmanlaajuisen velkakriisin ja taantuman vallitessa Sneakers.fi matkatoimituksen budjettikin on pienentynyt entisestään. Toimitus kärvistelikin koko kesän ja syksyn stadissa. Mutta unelma merten taakse ja luvatusta maasta on sykkinyt pitkään urbaanien kolumbuksiemme sydämessä. Kuinka sattuikaan, Finnairilta löytyi kuin löytyikin erittäin hyvät tarjoukset (500e) ja työntekijämme lähtevät kahden viikon tutkimusmatkalle uudelle mantereelle. Land of dream, land of oppoturnity! Maa jossa kaikki on mahdollista. Tarjoilijasta näyttelijäksi Hollywoodiin, tanssijasta Madonnan tai J-Lo:n Toyboyksi, vain taivas on rajana. Maa jossa kaikki on kaunista ja suurta! Näin tuhannet suomalaiset esi-isämmekin matkustivat tuohon maahan, käsissä vain unelma ja laivaliput. Yhdysvallat, amerikka, Obama, Cowboy-hatut, täältä tullaan!

2 viikkoa, iso reissu Miamista Nueva Yorkiin!

Miamista Nykiin


Fabulous unhappy people


Ameeerika, land of freedom!!

Bali

Yhdeksän päivää Balilla kului todella nopeasti, ei ehtinyt nähdä yhtään tarpeeksi.. Saari oli upea, mutta turismimeno ja kaikenlainen hustlaus sekä tyrkyttäminen oli jopa häiritsevän suurta. Majoitus ja ruokailu Balilla on erittäin edullista, samoin surffaus tai skoottereiden yms. vuokraus.

Täältäkin löytyy perus kuubabaari ja Fidel


Kutalla överisti autoja ja skoottereita joka puolella


Lähistön graffitiseinän antia..


Hiphop 1vs1 battle


Satay-kanaa, ihan järjettömän hyvää.


Joka hotellissa oli mielettömät poolit


Ubudiin


Ubudin kuuluisassa Buddha baarissa paikallinen taikajuoma


sarong



Ubud


Kuta


Toisen hotellin poooli


Sama dogi veti chilliä aina keskellä katua. Kuinka rentoa..


wudap?

Singapore

Loppuosa reissufotoista täällä!
Singapore on tampereen kokoinen saari, jolle on ahdettu 5 miljoonaa ihmistä. Mielenkiintoinen maa, jossa yhdistyy megakapitalistinen länsimainen riistomeno, alkuperäinen malaji-kulttuuri, kiina ja intia. Tapasimme reissussa paljon hyviä tyyppejä, kiitos kaikille. Täydellinen kaupunkiloma, Singaporesta löytyy hyvät bilemestat, chinatownin ja little indian ihanat safkamestat sekä vielä paratiisisaari Sentosa, jossa voi fiilistellä biitsimenoa. Majoitusmestana oli todella jees hostelli nimeltä Amigos, sijaitsee Lavenderin metriksellä. Hostellin jefe A.J oli ihan mahtava heppu.








Mieletön monsuunisade, ukkosta ja mieletöntä jylinää kaikuu keskellä pilvenpiirtäjiä.


Raffles-museossa. Siirtomaaherrat iskivät väkisin uuden kielen ja kulttuurit tähänkin maahan ja jättivät onnensa ojaan.. kuten sadoissa maissa ympäri maailmaa.





Jengii surffaamassa tekosurffialtaalla


Sentosa Island


Sentosa island



Tälläkin japanilainen Uniqlo!



Chinatown


Sechuan noodeleita, tulista mutta niiiiiin hyvää.


Chinatownissa, himmeet safkamestat


Enter the chinatown


Minas tirith


Kuivatettua lepakkoakin olisi voinut osta..


Temppeli



Rahtilaivoja sadoittain merellä. Singapore on megaiso laivaportti.

Mitä ottaa mukaan reppureissulle? Mitä pakkaan matkalaukkuun? Vaatteet, tavarat, rinkka, tekniikka, appsit, sovellukset?

Mitä tarvitsee matkalla?

Nyrkkisääntö on seuraava: Mitä vähemmän tavaraa ja pienempi reppu = Voittaja. Majoitusta saattaa joutua vaihtamaan tiuhaan tahtiin ja pieni matkalaukku pelastaa todella monelta ärräpäältä.
Tavaraa ei oikeastaan tarvitse niin hirveästi. Tässä on paketti jonka pakkaamme mukaan kuukauden reppureissuun.

– Pieni ja tyylikäs reppu. Itse yritän välttää rinkkoja sekä vetolaukkuja mahdollisimman paljon. On myös mukavaa ettei joka päivä tarvitse näyttää turistilta, vaikka matkaakin uuteen paikkaan. Repun etutaskuun ei mitään arvokasta, sillä ne varastetaan varmasti, muutenkin massit yms. arvojutut hyvin jemmaan.

– Vaatteita mahdollisimman vähän. Vaatteita tulee otettua aivan liikaa matkaan, tarvittaessa niitä voi vaikka ostaa paikanpäällä, t-paidat eivät maksa juuri mitään. Sukkia sekä alusvaatteita ei tarvitse kuin kolmelle päivälle. Vaatteita voi pestä reissussa käsin vaikka lavuaarissa, siihen ei mene aikaa juuri ollenkaan. Lämpimissä maissa pärjää melkein joka päivä shortseissa ja vaimareissa. Tarvittaessa tavaraa voi myös lähettää kotiin. Pyyhe tai matkalakanakin kannattaa käydä hakemassa eräkaupasta, joissa myydään superpieneen tilaan mahtuvia teknisiä pyyhkeitä.

– Yhdet kengät ja sandaalit. Tärkeätä on valita tarkkaan nuo yhdet kengät ja homma toimii. Pointtihan on se, että niillä on mahdollisimman mukava kävellä, mutta pitää silti näyttää smuuteilta jotta pääsee safkaamaan tai viihtymään parempiinkin mestoihin.

– Yhdet ykköset messiin. Reissun aikana tulee aivan varmasti hetki, jolloin pitää pukeutua vähän paremmin. Eli staili kauluspaita kannattaa ottaa mukaan. Mikään ei tunnu paremmalta kun kaiken rypemisen jälkeen voi laittaa itsensä iltakuosiin, eikä näytä ihan pultsarilta. Hiusten leikkaaminenkin on monissa maissa todella edullista ja freesaa fiilistä.

– Hygienialaukku. Käsidesi, haavojen desifiointiaine, laastarit, kynsisakset, särkylääkkeet, korvatulpat, aurinkorasvat yms. aina mukaan. Näitä tarvitsee lähes aina, sillä rakkuloita tulee jalkoihin tai pieniä haavoja saattaa tulla.

– Kahdet lasit tai piilarit. Kaikki nelisilmät huomio, ne yhdet lasit melko varmasti hajoavat tai piilarit katoaa, joten ehdottomasti toisetkin mukaan. Allekirjoittanut matkusti kerran Japanissa viikon vain toinen piilari silmässä..

– Ruoka.
Kannattaa ottaa valikoidusti jotain purtavaa mukaan. Esimerkiksi Kuubaan matkustaessa, jossa ei kauppasaarron takia saata aina olla mahdollista saada ruokaa sekä pitkillä bussimatkoilla, pieni retkipurtava on ollut todellinen lifesaver. Pussillinen brasiliaisia parapähkinöitä ja tuubissa oleva tonnikalatahna leivänpäällä on välillä maistunut aivan jumalaiselle gourmeelle.

Tuubitahnan kuvaa ei löytynyt, mutta sellasia abban tonnikalatuubeja.. nam.

Parapähkinäpussi

– Tekniikka. Kunnon akulla varustettu älypuhelin (tai ostaa ladattavan vara-akun) on erittäin hyvä ystävä, varsinkin pitkillä lennoilla ja busseilla/autoilla liikkuessa. Yhdessä laitteessa on kamera, puhelin, videokamera, ipod, leffateatteri ja kaikki muu mitä voi vain kuvitella. iMoviella voi editoida videot, Beatmaker 2:lla tehdä omaa musiikkia, photoshopilla kuvat, skype, leffat jne. Kannattaa ladata puhelin täyteen Stand Up komiikkaa, kirjoja ja Madventuresin radio-ohjelmia, mikään ei ole siistimpää kuin että matkustaessakin voi oppia jotain, nauraa paljon tai fiilistellä Tunnan ja Rikun kertomuksia. Liian kallista puhelinta ei kannata ottaa messiin, esim. 200e Xperia tai vaikka vanha Ipad mini riittää mainiosti.

– Matkusta pienellä porukalla. Vaikka kaikki olisikin hyviä frendejä, välillä on ahdistavaa matkustaa isolla ryhmällä. Moni asia jää kokematta vain sen takia että asiat ei suju mihinkään suuntaan.

– Laita paperille mukaan paikallisen Suomen suurlähetystön numero, haaverin taikka varkauden sattuessa on hyvä että on jokin paikka josta pyytää neuvoa.

– Älä ota mukaan pahaa mieltä.
Kaikista painavin asia.. Eli reppuun ei saa pakkaa mukaan mitään mikä painaa mieltä. Hoitamattomat asiat, huolet ja negatiiviset jutut painavat eniten mieltä ja reissu saattaa mennä pilalle murehtiessa. Jos on hoitamattomia työasioita, raha-asioita tai riitoja läheisten kanssa joita ei ole sopinut, ne pitää huoltaa kuntoon :)

Ennen lähtöä, tärkeätä on syödä todella hyvin ennen matkaa, sillä seuraava kunnon lämmin ateria saattaa odottaa 20 tunnin päässä.

Äkkilähtö paratiisiin

Pääsiäiseksi tarjoutui nopealla varoitusajalla mahdollisuus 7 päivän lomaan. Heti tuli mieleen tsekkailla jos ehtisi nopeasti käymään ulkomailla. Kaikkia mahdollisuuksia sumpliessa löytyi mega-edullinen äkkilähtö Thaimaaseen. Suorat lennot sisältäen 7 yötä hotellissa vain 625e. Mielettömän houkutteleva setti ja näin budjettimatkailijakin pääsee kokemaan palan Thaimaata.

Thaimaata on hehkutettu monien ystävien toimesta todella paljon. Monet menevät kuukausiksi hengailemaan ja tyyliin joka vuosi. Thaimaasta on kuva melkoisena turistirysänä ja aasian kanariasaarina ja sitä se myös ehkä hieman olikin, mutta tarkoituksena oli tällä kertaa välttää perinteistä reppureissu/aktiivi/seikkailulomaa. Toiveena oli ottaa mahdollisimman lungisti ja chillisti, elää kuin kroisokset ja päästä hetkeksi irti kaikesta arjesta.

Hotelliksi valittiin Katabeachin Ibis. Kataa hehkutettiin paljon rauhallisemmaksi paikaksi kuin vaikkapa Patong-beach taikka Pattaya toisella puolella Thaimaata. Törmäsimme paratiisisarjan Minnaan joka suositteli Rawai beachin iltaravintoloita meren äärellä ja Prom Thep capea. Nämä olivatkin upeita paikkoja, joissa näki uskomattomia auringonlaskuja. Monien hehkuttamalla Koh Phi Phillä oli myös pakko käydä. Ikävä kyllä, paikka oli rakennettu täysin Ibiza-tyyliseksi bilesaareksi, melkein överiksi vedettynä. Phiphitä ei voi suositella kuin hc bilettäjille, paikka ei tuntunut edes Thaimaalta..
Ruoka, asuminen yms. on hintatasoltaan todella edullista ja Thaimaassa pystyy budjettimatkailjakin elämään kuin ruhtinas ja ökysafkailun lisäksi käydä vaikka joka päivä spa:ssa ja jalkahieronnassa.

Kaiken kaikkiaan todella rento reissu ja massiakaan ei palanut juuri midsti. Ehkä täydellä hinnalla Thaimaa voisi olla vähän liioiteltu oikeana ”paratiisina”, mutta setti teki todella gutaa ja varsinkin perhekohteena paikka on varmasti mitä mainioin. Kirja kädessä poolilla vailla huolen häivää.. Kun tulee kuuma, välillä pulahtaa veteen, tilaa juotavan ja jatkaa hyvää kirjaa. Sitä onnea ja lungiutta ei voi vaihtaa mihinkään.. Koko viikko meni ilman mitään hajua kellosta.. ainoa kellonaika joka oli tärkeä, oli auringonlasku, sillä silloin piti kiirehtiä biitsille tai johonkin sunset spottiin :) Puhelin kiinni ja nettilinjat alas.. Taas huomasi miten facebook, netti ja muu dataaminen vie todella paljon aikaa elämästä ja suurin osa siitäkin täysin turhaan ja tylsään surffaamiseen. Tätä menoa ihmisestä kehittyy jossain vaiheessa täysin netin vallassa oleva pökälemato, joka ei tee yhtikäs mitään..

Day one @ Kata beach. Hotellihuoneen terdeltä.. Kuinka nättii


Karon beach päiväsaikaan. Pääsiäinen hilusti sesongin ulkopuolella, joten ei hirveänä jengiä. Tämä hyvä.


Tajuton ravintola Karonilla


Rapu x Punainen curry x riisi = Jumalainen ruoka


Hemosisustus


Other view


Meduusa?


Karonin keskustaa


Mielettömiä auringonlaskuja..


Karon beach


Iltaelämää Katalla oli todella vähän, vain muutama katu. Todella hyvä.


Fish spa!


Fanikuva/bondaus Paratiisisarjan Kimmon kanssa


Tuktuktaksi alle ja Rawai-beachille toiselle puolelle saarta


Hieman vauhdikasta menoa.. 15 km snadin vuoren yli..


Rawai yöllä on täysin paratiisi, rantaviivalle laitetaan iltaisin riisimatot, pöydät kattauksineen johon sai tilata erilaisia Thairuokia.


Ainoita paikkoja missä näki myös paikallisia paljon safkaamassa, megaedulliset hinnat. 2e ja sai tilata tyyliin ihan mitä vain.


Vihreää curryä, kanaa, cashewpähkinöitä ja Thaimaalaista taikaa. Ehkä yksi parhaita aterioita ikinä.


Lautaset tyhjänä, onnellinen mies. Meren rannalla, lämmin tuuli, kynttilät, paratiisi.


Thaimaalainen keittiö on aivan uskomattoman hyvää.. Kokonainen fisu vihanneksineen.. About 2.5e.


Tuktuk vuokraan puoleksi päivää ja suuntana Prom Thep Cape, Phuketin eteläisimpään kärkeen


prom thep cape


prom thep cape


Auringonlaskun jälkeen tulee kiire, paikalla ei ole valoja ja joutuu vetämään pienen vuoristopolun läpi ilman valoja..


prom thep cape


prom thep cape


Mieletön auringonlasku, tässä snadi siévasetti, videoa myöhemmin


Taksiasemalla äijät ottaa lungia. Se on oikein.


Tuhansia skoottereita joka puolella


Thaimaalainen suklaa-banaani pannukakku


Botski alle ja nokka kohti Koh Phi Phi saarta


Turkoosin värinen meri, hiekkaranta jo häämöttää..


Vene upoksissa..


Matkalla hostellille.. JA ON KUUMA.. Saari on aivan pätsi


Mieletön ranta..


Panoramaa rannasta


Pieni kiipeily saaren viewpointille..

Sun set, koh phi phi. Koko bilekylä on kahden rannan välisessä kapeassa kohdassa.


Mietteliäs matkamies.. Koko paratiisisaari on täysin vallattu bilettäjien toimesta ja paikallista elämää näkyy enää kovin vähäisen.. todella sääli


Ravintolan näköala.. Tietty ihan mielettömät safkat, juomat ja jälkkärit päälle.. Life is good!!!!


Vielä yksi :)


Nättejä kuvia tuli kyllä reissusta..


Illalla koko rannalla alkoi älyttömät beachpartyt. Täysin ibizameininki, sisäänheittäjät, bucketit, brittiläisiä ja kandalaisia nuoria miljoona.. Äkkiä pois..

Musa raikui koko saaren jokaiseen kolkkaan aamuun asti ihan täysiä..


Phiphillä melko ghettoon backpackers majoitukseen. 1 huone 15e yö, ei paha vaikka vähän raffia olikin


Ilmastointina vain tuuletin, kuumuutta varmaan 40 astetta, sadekuuro ja överi kosteus, ibizateknoa pumppaa täysiä aamuun saakka. Nuku siinä sitten


Aamulla takaisin botskiin ja katabeachille..


Lounaaksi syötiin taas kuin ruhtinaat. Sitä hyvää.. Kasviscurry


Loma tekee niin gutaa ettei mitään järkeä.. miksi meille on määrätty 8h päivässä duunia ja 5 viikkoa vuodessa lomaa.. ei vaan voi tajuta kuka sen on päättänyt ja millä perustein..


Phuket miltei täysin turistien kansoittama ja muuttama saari.. Paikallista meininkiä ei juuri näe, mesta on suuri kansainvälinen turismikeskus. Joka kulmassa tyrkytetään taksia, räätälipalveluja, hierontaa..


Karonin rantabulevardilta


Kookokseen asennettu jäätelö jossa kaikkia mahdollisia hedelmiä sisällä.. Nam


Mininorsut teki kovaa duunia joka päivä, tienasi varmasti enemmän rahaa kuin monet perusduunarit.


Lyhdyn lennätystä beachilla


Heihei thaimaa.. kohta kotiin


Haikalaa sweet & sour-kastikkeessa.


Rannoilla, lennoilla ja matkalla lukemisena taittui yli 1000 sivuinen Shogun. Ensimmäinen englatilainen japanissa, kaupankäyntiä, kulttuurien törmäyksiä, samurain elämäntapaa, rakkautta, merirosvoja, sotaa, politiikkaa. Aivan täydellinen kirja. Dyyni on perus scientologia sci-fi, joka ei napannut niin paljon ja GTA Chinatown oli myös hienoinen pettymys.


Viimeinen ilta hotellilla ja sitten kotiin. Hetken sai olla täysin vapaa kaikista murheista

Back in back

”Ei ole ollut vielä missään, ennen kuin on tullut takaisin kotiin.”

Kuinka perinteinen paluu. Helsingissä sataa ja myrskyää, postilaatikko on täynnä laskuja. Tekee silti niin hyvää päästä nukkumaan omaan sänkyyn, sillä koti on aina koti.
On tullut paljon kyselyjä kuinka paljon tämänlainen reissu maksaa. Tässä oli about menot yhteensä ja ne sisältävät lennot, hostellit, safkat ja kaikki muut kulut.

– Italia, Espanja & Portugali neljän viikon reppureissu n. 1600e.
– Espanja & Portugali kolmen viikon reppureissu n. 1100e.

Halvemmallakin pääsee helposti. Lennot olivat n. 130e – 150e per suunta, hostellit siinä 18e – 22e per yö. Backpacker-hostelleissa on melkein aina keittiö ja teimme monesti itse omat ruokamme. Ruokatarvikkeet ovat paljon halvempia kuin Suomessa, joten 2.5e per ateria oli aika perus setti.

Blogi päivittyy tästä lähin jatkuvasti, ainakin yhden tai kahden bloggauksen viikkovauhdilla, pysykäähän mukana ja saa toki linkittää eteenpäin.
Aurinkoja!

Helsinki lauantai-iltana

Firenze-Moteleone Di Fermo-Rome-Firenze

Elämä on kuin kaupunki

Kaikki tiet vie Roomaan. Tylsintä reissuissa on kyl talsii, käydä väijyy nähtävyydet ja tallentaa kameralle. Mutta minkäs teet, Yami oli duunissa joten pakkohan sitä oli käydä keskustassa. Roomassa paljon nähtävää.

[/caption]

Makaroonia Italiassa, mangiare, mangiare. The good life


Colosseum


The last caesar, greatest gladiator of all times, Antopio Dimaestre has come back.


Heading to the mountains in middle Italy. To village named Monteleone di fermo. The Verducci family origins.


Monteleone Di Fermo. Beautiful 300 people village on top of the hills


Monteleone Di Fermo. Tuol oli kämppiä myynnissä, kelaa olisko nättii muuttaa tonne ja puskee oliiviöljybisnestä :)


Hieman raikkaat maisemat kylästä


Niin..


Back to Firenze. Varsinkin illalla toudella kaunis kaupunki, varmasti yksi näteimmistä mestoista. Salsamenoa ei löytynyt kyllä vaikka yritin etsiä, väärä viikonpäivä..


Firenze


Firenze


Yamilla.. Giapponese vs. Italiano. Giappon wins :)
[/caption]

Happy ass giapponese, prego


Ehti vielä ennen lähtöä biitsille. Nättii oli :)

Yamin setä Cristiano kuuntelee täböllä räppiä, myy trampoliineja ja vetää pienillä vuoristoteillä 120 km/h vauhtii.

Yami ja Yamin setä Cristiano. HC hyvii äijii kummatkin.

Grazie Yami ja Yamin perhe, ihania tyyppejä :)
Italian matkan opetuksia.. Ympäröi itsesi mahdollisimman paljon positiivisillä ihmisillä, sillä se vaikuttaa niin paljon myös itseen. Toisinpäinkin on ikävä kyllä sama, ni sit ehkä kantsii pysyy pois negatiivisist tyypeist tai helposti myrkyttyy mukavimmankin mieli:)

Eurotrip jatkuu! Nyt matkalla Madridiin!