Ollut aivan jäätävä viikko, suhattu taas tukka putkella ympäri Japania. Papereita, leimasimia, virastoja, pankkeja käyty läpi ja yritetty selvitä byrokratian hampaista. Japani on monessa edelläkävijä, mutta taas monessa hommat on jäänyt sinne toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin ja ison maan rattaat kääntyvät kovin hitaasti. Papereita pyöritellään hirveästi ja jäykkää on.
Mutta valittaminen ei auta, tässä muutamia fotoja, tosiaan Tokion kautta mentiin 20-vuoden takaiseen osoitteeseen Kawasakiin säätäämän asukasmuuttolappusia, joita tarvitaan että saisi pankkitilin, jota taas tarvitaan kaikkeen ja niitä roudattiin taas Naganoon, notta saa postiosoitteen faijapuolen kämpille hetkoksi jne. Viikonloppuna virastot ja pankit olivat kiinni, joten kerkesi käydä Enoshimassa, Shibuyan Meiji Jingussa ja Yoyogi-puistossa (isot suositukset). Majoitus Tokiossa oli tuttu Obi-hostelli, joka on aivan Akihabaran ja Uenon lähellä. Toivon mukaan kohta pääsee taas Okinawalle ja sitten alkaakin tanssitapahtuman säätäminen! Huhhuh.

Muitakin väsyttää. Itse kun nukkuu sen 3-5 tuntia yössä, yli 5 tunnin matkustusta joka päivä monella kulkuvälineellä ja koko ajan vaihtaa majoitusta, niin tässä meinaa katketa sipuli kohta

Paikalliset baarit on kyl jostain toisesta maailmasta. Sellasta kasari/nousukausi/aasiaestetiikkaa, vaikea kuvailla sanoin.

Viikon kohokohtia oli kyllä Meiji-Jingu. Jos menet Harajukuun/Shibuyaan niin ehdottomasti kannattaa käydä. Mieletön temppeli ja puistoalue, samoin viereisessä Yoyogi-puistossa katutaiteilijoita ja jengi ottaa iisisti. Asioita joita ei Tokiossa oikein pääse näkemään. Yritän tehdä videon tästä.

Mutta Karuizawa ja Nagano on taas aivan jotain muuta. Ilma on niin raikasta ja puhdasta verrattuna Tokioon. Tätä kaipasi niin paljon. Riisipeltoja ja vuoria.

Tässä osoitteessa on nyt virallisesti asukas. Toivon mukaan se muuttuu Okinawaan joskus, mutta saa nähdä, hostellin rakentaminen näyttää tällä hetkellä vielä kovin kaukaiselta.