Nettiä surffatessa jostain osuu silmään juttu Pyhimyksen ja Mikael Gabrielin biiffistä ja siinä MG sanoo Pyhimyksestä, että tämä ei ole enää ”relevantti” tjs. Kumpaakaan räppäriä en ollut kuunnellut, mutta ilmeisesti jostain syystä tuo laini jäi kai kummittelemaan, sillä seuraavana yönä näen hämärää unta miten vanha oppilaani Bboy Tutzi tylyttää minua tyyliin ”äijä ei ole enää kovin relevantti.”

Heräsin sitten aamulla ja vähän nauratti, mutta jäin silti miettimään skidisti. Kisat eikä battlet ole todellakaan kiinnostaneet moneen vuoteen. Ne ajat kun taisteltiin maailman kovimpien tanssijoiden kanssa mano a mano New Yorkin likaisilla klubeilla ovat kaukana takana. Viimekertaisesta SM-mitalistakin kulunut jo 7 vuotta. Why bother.

Huomaan että samana päivänä on viimeinen ilmoittautumispäivä Streetin SM-kisojen karsintoihin. Päässä alkaa moottori käynnistyä..

Sormusten saattue

Oli siis aika koota uusi sormusten saattue tuomiovuorelle kiipeämistä varten. Olisi liian helppoa soittaa Tutzille ja kaikille hetken parhaille tanssijoille, joten tavoitteena koota täysin random ”unrelevant but legendary” jengi. Some laulamaan ja ensimmäinen uhri oli poppaava/siévaava inttijäbä joka oli laittanut viestiä että tarvitsisi harjoitusvapaata. Toiseksi kaivettiin esiin Vogue haltijatar, joka oli viimeksi kisannut hoppilajeissa 10 vuotta sitten. Kolmanneksi vanha Crew-jäsen, joka katosi 2010 Teakkiin päästyään hippi syövereihin, eikä enää päässyt ikinä takaisin ihmisten ilmoille. Sitten Töölöstä pieni hobitti Burberry-kuoseissa, jonka Hankenin opiskelut ja ankarat vanhemmat estivät harjoittelun. Lopuksi vielä löytyi toista vuotta streettiä tanssiva koulun tsempparipalkinnon voittanut punahiuksinen velho. Sekä tietenkin itse, vanha Saruman jonka taistelupäivät ovat jo kaukana takana.
Moni heikko myös kieltäytyi, koska matkasta pimeyteen oli odotettava pitkä ja vaikea..

Qualifications. Retale ja Siévaaja synkmetsässä

Harjoituksia oli n. 4 kpl, kaikki kuusi oli paikalla ensimmäistä kertaa vasta Vaasan SM-karsintojen kisapaikalla. Koreo koostettiin hädässä niistä legendaarisista ja klassisista hiphop-stepeistä, jotka kaikki varmasti osasi. Hipinretale tuli Vaasaan darrassa. Inttisievaajalla keskittymisvaikeuksia. Veto meni kuitenkin suht ok ja onnen kaupalla pääsimme jatkoon SM-finaaleihin, vaikka ihan jokainen tuomari ei ollutkaan päästämässä meitä sinne.

The Orcs attack

4 viikkoa tiukkaa ja vähemmän tiukkaa harjoittelua Jyväskylään ja tavoitteemme SM-kisoissa oli finaalipaikka, eli kuuden parhaan joukkoon pääsy. Vaikka matskumme ei ollut tiukinta, päätimme edelleen luottaa Hiphoppiin ja niihin steppeihin, josta koko tanssi on syntynyt. Tietty pienellä Dance.fi twistillä koreossa oli mukana vähän kreisejäkin juttuja. Jyväskylän finaaleissa jo ensimmäisenä päivänä alkoi tapahtua. Iltaklubille mentäessä jouduimme samointein pitkästä aikaa rähinäbattleen, jossa suututimme koko klubin ja parimetriset örkit juoksivat kirveineen joukkiomme perässä.

The Finals

Itse kisapäivä alkoi raffisti. Varotoimena Siévaava Inttijätkä oli saatu teljettyä ovien taakse, mutta hipinretale onnistui livistämään kennelistä ja oli tullut taas vasta neljältä takaisin hotellille. Olemme viimeisiä esiintyjiä ja piinaava jännitys valtasi koko jengin. Muut ryhmät olivat timantinkovia ja treenanneet ainakin puoli vuotta, osa varmasti koko vuoden tätä kisaa varten. Itse karsinta meni täysin puihin, itse hätääntyneenä edistin kuin alkeiskurssilainen ja muutenkin olin lavalla yhtä karismaattinen kuin vastapesty porkkana. Ennestään vihotellut peukalovarvas meni täysin mäsäksi setin aikana ja vedon jälkeen oli baunssattava suoraan taksilla sairaalaan paikattavaksi.

Sairaalaan saan viestin, että pääsimme kuin pääsimmekin jatkoon. En ollut uskonut jatkopaikkaan ja menettämässä toivon hädän hetkellä, mutta muistan vieläkin kun Hankenin hobitti kuiskasi korvaani: ”Bro, älä stressaa, luota hiphoppiin”. Kipulääkkeet toimi, seuraava setti ei enää kuumottanut ja finaaliveto menikin hyvällä swäggerillä. Jokainen saattueen jäsenistä veti älyttömällä karismalla ja voimalla. Kaikki tavoitteet oli jo saavutettu.

Shown jälkeen tuomaristo kuuluttaa, että pisteiden ollessa todella tiukilla, on mahdollisuus re-danceen. Eli kaksi ryhmää joutuu ehkä vetämään uudestaan. Taistelussa vaurioitunut ryhmämme mietti heti, että jos se on meidän vuoro, siitä ei tule mitään, tuomarit huomaavat että toi shaissejengi on täysin klesana. Re-dancea ei kuitenkaan onneksi tarvittu ja on pisteidenlaskun aika. Saamme aika randomisti pisteitä, kuten illan aikana kaikissa muissakin sarjoissa. Löytyy kakkosta ja kutosta, laidasta laitaan. Kuten aina, tanssin pisteytyksessä kyse on kuitenkin aina vain fiiliksestä ja yksittäisen ihmisen yksittäisistä mielipiteistä, no big deal.

Tuomiovuori

Odotamme tuloksia. Juontajana oleva Kim Yong Un kuuluttaa.. ”kuudes sija se ja se…”. Iloksemme huomaamme, että emme ole viimeisiä. JES, viides on jo kova. Sitten menee viideskin sija ohi… WTF? Kaikki katsovat yllättyneinä toisiaan. Neljäs sija SM-kisoissa on jo suht kova meriitti for real. Lavalla Yong Un selittää nyt kuinka pisteet olivat todella tasaväkiset seuraavien ryhmien kanssa ja plaa plaa.. Tässä vaiheessakaan ei uskaltanut miettiä sen kummempaa, kunnes…. kunnes… Kolmas sija menee ryhmälle DANCE.FI ROCKERS!!
Vaikka kisavoittoja on elämän aikana tullut kuinka monta, niin tämä mithrilinkiiltoinen mitali randomiudessaan menee kaikkien edelle 😀 Pokaali on kenties pienin mitä mitalikaupasta löytyy, mutta kuitenkin niin tärkeä.

Kiitos Hiphop

Dance.fi Rockers
SM-kolmonen 2015