Miksi Flow ei enää maistu?

Monet ovat vähän ihmetelleetkin, miksi kaiken tämän Flow-hehkutuksen aikana emme mediana ole olleet niin fiiliksissä Flow:sta tänä vuonna.

Täytyy ottaa huomioon taustamme, olemme mediana ja taiteentekijöijä aina uineet valtavirtaa vastaan, kannustaneet altavastaajia, Daavid vs. Goliath -meiningillä, toivoneet kaavojen rikkomista, boksin ulkopuolelle lähtemistä ja aina fiilistellyt kaikkea missä ripaus sitä vallankumousta. Välillä se menee kenties överiksi, mutta kun sen itse tiedostaa, niin sillekin voi nauraa.
Jos kaikki kannustaa Barcelonaa, vuosikymmenen menestyneintä suurseuraa, niin me kannustamme pienempää paikallisseuraa Atletic Bilbaota, jolla kaikki pelaajat ovat oman seudun kundeja. Jos kaikki menevät laumassa etelän Surffi-leirille, niin me otamme pienen Skimmilaudan ja treenaamme yksin Kallvikissä. Jos maailmalla breikkarit tekevät pelkkiä voltteja ja temppuja, niin me teemme pieniä filosofisia liikkeitä, jotka lähinnä ärsyttävät muita. Ja niin edelleen.. tietty aina pilke silmäkulmassa, eikä mikään ole niin vakavaa 😉

Ja valtavirtaa vastaan uiminen ja kyseenalaistaminen tuo tulosta. Elämäntaitona ja taiteen kehityksessä oma linja sekä omaperäisyys auttaa ja vie paikkoihin mihin kukaan muu ei ole mennyt. Esimerkiksi sellaiset taiteilijat kuten Jani Leinonen, Kasper Strömman ja vaikkapa Frank Ocean ovat niitä artisteja, jotka ovat aina menneet täysin omalla linjalla, kompromissittä ja täysin eri suuntaan kuin valtavirta ja luoneet siinä samalla jotain jäljittelemätöntä ja aitoa.

Vaikka Flowssa on paljon hyvää, niin tuntuu että muutama vuosi meininki on junnannut paikallaan vaikka hinnat ovat nousseet. Yhdessä päivässä menee lippuineen, safkoineen juomineen helposti 200e ja hinta ei ole aina perusteltu, jos vaikka vertaa siihen että samalla summalla saisi lennot mihin tahansa eurooppaan. Flow on kuin luokkakokous, siisteintä on nähdä kaikki ystävät vuosien varrelta samassa paikassa, mikä on todella jees, mutta tungos on älytön, safka-meininki pieni pettymys ja artistienkin suhteen pystyisi ottamaan varmasti vieläkin enemmän hallittuja riskejä. Ulkomaalaisten esiintyjien hehkutus menee ehkä välillä hieman liioittelun puolelle, päälavalla ei ole ollut suomalaisia pääesiintyjiä kenties ikinä ja Flowssa jos missä toivoisi, että omaperäistä ulosantia kannustettaisi ja uskottaisi suomalaisiin artisteihin. Aina valitetaan miten listoilla oleva musiikki on Suomessa 90% vain radiosoittoa varten tehtyä laskelmoitua kamaa, mutta jos ei ole tapahtumia jotka kannustaisi omaperäisyyttä, niin vaikea on myös syntyä mitään uutta. Frank Ocean on meillekin aina ollut ehkä tämän vuosikymmenen tärkein artisti ja inspiraatio, mutta silti kaiken hehkutuksen jälkeen toiveena olisi ettei kaikki vain katsoisi aina ulkomaalaisia artisteja pelkästään ylöspäin, vain ajattelun taso olisi jo siellä, että haluaa tehdä yhtä hyvää tai parempaakin musiikkia, yhtä korkeatasoisia ja sielukkaita live-vetoja, kuin ”starat”. Jos lähtökohta on se, ettei täältä ikinä tule mitään hullun hienoja artisteja taikka itse ei ikinä voi olla mitään, niin ei todellakaan tule mitään. Esimerkiksi katutanssissa ja breikissä ei kumarreta ulkomaalaisia yhtään sen enempää (päin vastoin kelattu että Suomessa on siistein skene) kuin on tarvis ja meillä onkin kehittynyt tanssijoita, jotka ovat maailmalla absoluuttista huipputasoa. Siksi muusikoiltakin on olisi hienoa nähdä asennetta, että minäkin teen joskus yhtä hyvän keikan tai paremmakin kuin Frank Ocean, eikä tyytyä pieneen.

Kyse ei siis ole siitä, että dissaisimme Flow:ta, järjestäjät tekevät tärkeää ja hienoa duunia sekä monia asioita oikein, mutta aina on kehittymisen varaa. Ja eniten kehittymisen varaa on meillä kaikilla, aim high!

konishiki

Pari juustosta memeä vielä kylkeen, lol

Pari juustosta memeä vielä kylkeen, lol

Oikeasti pienistä asioista emme ikinä valita, mutta Bibimbap (Korealainen perinneruoka) oli jotain aivan muuta, ei gochujang-maustetta, riisi basmatiriisiä ja kastikkeeksi tarjolla tabascoa, niin tulee sellainen olo, ettei hirveästi välitetä kyseisen maan ruokakulttuurista.

Oikeasti pienistä asioista emme ikinä valita, mutta Bibimbap (Korealainen perinneruoka) oli jotain aivan muuta, ei gochujang-maustetta, riisi basmatiriisiä ja kastikkeeksi tarjolla tabascoa, niin tulee sellainen olo, ettei hirveästi välitetä kyseisen maan ruokakulttuurista.