Real life art Idols contest

Miten käy kun tanssija, jolla ei mitään tietoa leffojen tekemisestä ja on tehnyt tähän asti muutaman youtubevideon iMoviella (alkeellisin editointiohjelma, joka tulee jokaisen Macin mukana), päättää kokeilla hakea Taideteolliseen korkeakouluun elokuvataiteen linjalle?

Great fun 🙂

Vuosittain Taik:iin, nykyiseen Aalto-yliopiston Taideteolliseen korkeakouluun hakee älyttömästi jengiä, elokuvalinjalle pääsee tyyliin viisi prosenttia hakijoista ja sisäänpääsy on todella vaikeaa. Legendaarisena läppänä esimerkiksi Aki Kaurismäki ei koskaan päässyt opiskelemaan elokuvaohjaukseen. Dokumentaarisen elokuvan linjalle otetaan vuosittain tasan kaksi opiskelijaa, joten hakiessa täytyy ottaa meininki lähinnä kokemuksen kannalta, sisäänpääsy on käytännössä melko Mission Impossible, eikä auta vaikka olisi Tom Cruise.

Maaliskuussa tuli ennakkotehtävät, jotka tietenkin jäi vähän viime tinkaan ja kahdessa viimeisessä päivässä sorvattiin kasaan. 5 eri duunia, jotka piti väsätä nopealla sykkeellä. Aiheet eivät olleet onneksi kovin teknisiä, eli oikeita kuvaus-skillsejä ei niinkään tarvittu. Essee, oman leffan synopsis, valokuvaustehtävä, perustelu miksi haluaa sisään ja sitten lyhyt video. Varsinkin video tuli väsättyä kovin hätäisesti jopa omalla mittapuulla, eli pitkiä ottoja ja räkäinen editointi.

Kaikkien yllätykseksi toukokuun keskivaiheilla postiluukusta kolahtaa kirje, jossa kerrotaan että olet selvittänyt ensimmäisen vaiheen ja tervetuloa haastatteluun. Ympärillä oleva jengi on innoissaan, ilmeisesti on vaikeata päästä edes haastikseen.

Haastattelupäivänä jännittää ja kuumottaa astua Taikin sisään, ympärillä viuhuu sivusiilit ja buutsit. Ivana Helsingin Paola Suhonenkin on hakemassa jollekin leffalinjalle. Haastattelutilanne on aika kuumottava, raati tenttaa ja tylyttää huolella kuin olisit pikkulapsi. Tuntuu kuin olisi taas jossain Talentissa taikka muussa kykyjenetsintäkilpailussa. Haastattelijoita kiinnostaa taas tanssitausta.

Jengi ryysää väijyy tuloksia

Seuraavana päivänä julkistetaan tulokset ja pääsee jälleen yhden pykälän eteenpäin, nyt jo 11 parhaan joukkoon. Seuraa kaksipäiväinen pääsykoerupeama, jossa vedetään aamusta iltaan maratonina erilaisia tehtäviä. Tästä valitaan taas 4-5 ”finaaliin”, eli käytännössä koko viikon pituinen valintakoe, josta valitaan 2 tyyppiä kouluun. Yöllä nukkuu huonosti, sillä vähän stressaa minkälainen päivä on tulossa. Koepäivän aamuna tajuaa tsekata minkälaisia valintakoetehtäviä on ollut aiemmin ja rauhoittuu vähäisen.

Kaksi päivää menee nopeasti, duuneja on hirveä määrä ja aikaa kovin vähän. Fiilis on kuitenkin todella inspiroiva, tuntuu kuin olisi jälleen pieni muksu hiekkalaatikolla. On aivan tajuton fiilis päästä pähkäilemään tehtäviä ja tiristää itsestään viimeisetkin luovuuden rippeet. Harvoin elämässä joutuu koettelemaan omia artsyrajojaan ja tekemään juttuja näin paineen alla.

Duunit sai nätisti pakettiin, mutta loppuvaiheessa huomasi, että alkoi jo väsymys painamaan eikä ollut ihan skarpeimmillaan. Tsekattiin leffa, kirjoitettiin esseitä muutama ja sitten meille annettiin myös läjä lehtiä, joiden kuvista piti leikellä 10 sivuinen kirjanen. Haastavin työ oli, kun iskettiin kouraan kertakäyttökamera ja piti lähteä stadiin kuvaamaan ihmisiä ja jututtamaan tyyppejä. Siitäkin saisi jo pitkän tarinan, kun seikkaili Kurvin kautta romanialaisten asuntoautoille ja siitä siirtolapuutarhaan kuvaamaan mummoja. Niistä matskuista kyhättiin A3 tarina. Lopuksi joutui jälleen raadin eteen ja sinulle annettiin käteen lyhyt teksti, josta piti samalla istumalla improvisoida viiden minuutin pituinen tarina. Tämä viimeinen tehtävä meni älyttömän hyvin, tarinaimpro oli tosi hauska tehdä, kuin freestyle jostain hankalasta aiheesta.

Lopuksi oli jo katkipoikki, kroppa sykkii ja tuntuu että on jo hilusti kipeä.
Pää ihan tukossa. Illalla sateessa väijymään taas tuloksia ovelle. Rahkeet ei riittänyt ihan nextille levelille, nimeä lapussa ei enää lukenut. Ei harmittanut hirveänä ja tavallaan vähän helpottunut olo, sillä takki alkoi jo tuntumaan vähän tyhjältä.

Kokemuksena koko prosessi oli aivan älytön, ihan kuin olisi mennyt vuoristoradasta pesukoneeseen, fiiliksestä ja testistä toiseen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos vain yhtään kiinnostaa, harvoin saa näin paljon kiksejä omasta häsellyksestä.

Lopuksi vielä jotain vinkkejä, jotka olisi jeesannut tietää etukäteen, toivottavasti auttaa jos kelaatte hakea.

– Tsekkaa hyvissä ajoin edellisten vuosien tehtäviä.
– Tarkista wikipediasta tarkasti määritteet synopsis, käsikirjoitus, skripti, essee, omakuva jne. Itse failasi muutaman, kun ei ollut ihan saletti mistä on kyse.
– Nukkuu hyvin ja syö hyvin. 8-9 tuntisissa päivissä menee keskittyminen kun väsyttää
– Valintakokeissa sai kuunnella ipodia, joten luurit vaan messiin
– Tehtävien sisällössä jeesasi se, että yritti vähän twistata normaalista ja varsinkin loppuun tehdä jokin snadisti yllättävä käänne.
– Haastattelussa pitäisi antaa positiivinen, iloinen ja rento kuva. Eniten tuomarit kuitenkin katsoo minkälaisen tyypin kanssa haluaa hengata 4 vuotta.
– Ei kannata ottaa liian tosissaan koko prosessia, have fun
– Ilman mitään hajua mistään, saattaa päästä jo näin pitkälle, joten rohkeasti vain testaamaan, kaikki on mahdollista

jk.

Pisteet toisesta vaiheesta tulivat pyydettäessä sähköpostiin ja ilmeisesti seuraava vaihe jäi kahden pisteen päähän. Viimeisestä improtehtävästä tuli täydet pisteet, muista jäi vähän uupumaan.

Vastaa