Japan Amazing Race vol.3

Japanin spesialisti, Sneakers.fi matkablogi suuntasi jälleen nousevan auringon maahan tsekkaamaan keisarikunnan uudet tuulet. Maanjäristyksen jälkeen Japani on jälleen täydessä touhussa ja ihmiset ovat energisinä rakentamassa taas sitä uutta, friikkiä ja niin omaperäistä maata. Aiemmat matkakertomukset voi tsekata täältä.

8 päivää, 20000 kilometriä suhattu. Nukuttu n. 3-4 tuntia päivässä. Tämänkertaisia kohokohtia oli täysin käsistä lähtenyt Tokyo Disney Sea (aivan kipeä paikka, jollain tavalla älyttömämpi ihmisen rakentama asia kuin Pyramidit), yksi maailman upeimmista ruokakulttuureista (syystäkin eniten Michelin -ravintoloita maailmassa), lentokoneella 2000 km Tokiosta Ishigaki ja Iriomote -saarille (Japanin oma Galapgos-saari, joka on täysin paratiisisaari keskellä tyyntä valtamerta, lähempänä Taiwania ja Kiinaa kuin Japania) sekä tietenkin yleinen ihmisten ystävällisyys ja välittäminen. Jeni on tällä hetkellä todella edullinen ja kaikki tuntui olevan 3/4 Suomen hinnoista. Edullisimmillaan majoittumaan pääsi 8e yö hintaan, safka ja autovuokratkin meni järkevissä hinnoissa.

Let's Go!

Let’s Go!

Teemu Pukki ja Petteri Forsell tulivat saattamaan toimittajaa

Teemu Pukki ja Petteri Forsell tulivat saattamaan toimittajaa

Snadi setti napaan ennen lentoa

Snadi herkku napaan ennen lentoa

Junat tulivat tutuiksi, hullua suhausta ympäri Japanin

Perillä junaan, jotka tulivat kyllä tutuiksi, hullua suhausta ympäri Japanin

Tokyo Disney Sea, Indiana Jones, Arabiaa, merirosvoja ja vaikka mitä

Heti suoraan etappina Tokyo Disney Sea, Indiana Jones, Arabiaa, merirosvoja ja vaikka mitä

DSC03473

DSC03475

DSC03481

DSC03486

Disney Sea

Disney Sea

Toimittaja täysin klesana, ottaa iisiä Disneylandin penkillä

Ei nukuttu 40-tuntiin, toimittaja täysin klesana ja pakko ottaa välikuolema Disneylandin penkillä

Grillausta lokaalien kanssa. Tämä on ehkä ainoa asia joka Suomessa osataan paremmin safkan saralla

Nextinä päivänä Naganoon ja Grillausta lokaalien kanssa.

Lehmän sydäntä, hyvää oli

Lehmän sydäntä, hyvää oli

Nippon Derby! Yksi tärkeimmistä päivistä vuodessa, koko Japani pysähtyy katsomaan näitä raveja

Grillauksen jälkeen Nippon Derby! Yksi tärkeimmistä päivistä vuodessa, koko Japani pysähtyy katsomaan näitä raveja

IMG_5292

Safkakulttuuri on vaan niin älyttömän monipuolista ja kehittynyttä Japanissa.

Safkakulttuuri on uskomattoman monipuolista ja kehittynyttä Japanissa.

Raakaa kanaa ja kananmunaa sellaisenaan napaan, aivan

Raakaa kanaa ja raakaa kananmunaa sellaisenaan napaan, aivan mielettömän hyvää

Chibassa täysin random vaatekaupan nimi. "otan tämän"

Ostoksille. Chibassa täysin random vaatekaupan nimi. ”otan tämän”

Shimokitazawa. Boheemein ja ehkä tämän hetken mielenkiintoisin  kaupunginosa Tokiossa.

Shimokitazawa. Boheemein ja ehkä tämän hetken mielenkiintoisin kaupunginosa Tokiossa.

Lenkkarimetskaajan paratiisi. Air Raideja, Jabbarin Mcnasty -versiot yms. yms. Onneksi matkabudjetti oli niin säälittävä, ettei tarvinnut edes unelmoida.

Tämä maa on lenkkarimetskaajan paratiisi. Air Raideja, Jabbarin Mcnasty -versiot yms. yms. Onneksi matkabudjetti oli niin säälittävä, ettei tarvinnut edes unelmoida.

Rosherunit 50e

Rosherunit 50e

Kelloharrastajan paratiisi. Pelkkiä kellokehtiä oli 4-5, jotka ilmestyy joka kuukausi.

ja todellinen kelloharrastajan paratiisi. Pelkkiä kellolehtiä oli 4-5, jotka ilmestyy joka kuukausi.

IMG_5462

Gundam

Mecha-friikeille Gundamia

Shinjuku, back to home

Shinjuku, back to home

Punaista biniä

Punaista biniä

Ueno

ja Uenoon

Ameya Yokocho, sekoitus uutta ja vanhaa, teknologiaa ja perinteitä

Ameya Yokocho, sekoitus uutta ja vanhaa, teknologiaa ja perinteitä.

Jokilaivaan Chibassa

Jokilaivaan Chibassa

IMG_5297

Klo 3.00 herätys, nukuttu pari tuntia, perus päivä

Klo 3.00 herätys, nukuttu pari tuntia, perus päivä

Tokiosta vielä lentokone etelään, pienelle saarelle

Tokiosta vielä 3h lentokone etelään, pienelle saarelle

kartta

Ishigaki-saarella asui vuohia heti majatalon pihalla

Ishigaki-saarella budjasi vuohia heti majatalon pihalla

Kabira-wan, niin vihreää vettä, ettei ole missään nähnyt.

Kabira-wan, niin vihreää vettä, ettei ole missään nähnyt.

Vuorelle kiesillä

Vuorelle kiesillä

Ishigaki

Ishigaki

Snorklausta ja koralleja, törkeän kokoisia kaloja tulee ihan kohti

Snorklausta ja koralleja, törkeän kokoisia kaloja tulee ihan kohti

Vuokrakiesi vain 20e päivä. Vasemmanpuolinen liikenne, joten katsii ajaa varovasti

Vuokrakiesi vain 20e päivä. Vasemmanpuolinen liikenne, joten katsii ajaa varovasti

Jos lautassa lukee Speedboat, kannattaa varoa. Tällä Iri-omote saarelle. Tämä pomppii niin älyttömästi vaikka olisi hyväkin sää, jengi byyttaili sisällä.

Jos lautassa lukee Speedboat, kannattaa varoa. Tällä vehkeellä heilahdettiin Iri-omote saarelle, mutta nämä pomppii niin älyttömästi vaikka olisi hyväkin sää, että jengi byyttaili sisällä.

Iriomote-Jima. Japanin oma Galapagos, koskematonta luontoa, kukkia, perhosia, ainutlaatuisia eläimiä joita ei näe missään muualla

Iriomote-Jima. Japanin oma Galapagos, koskematonta luontoa, kukkia, perhosia, ainutlaatuisia eläimiä joita ei näe missään muualla

Iriomote-jima. Paratiisi keskellä valtamerta

Iriomote-jima. Paratiisi keskellä valtamerta

Mangrove-puita, sademetsää, jokia.. Aivan tajutonta

Mangrove-puita, sademetsää, jokia.. Aivan tajutonta

IMG_5427

sanshin

Okinawan saarilla on oma musiikki jossa käytetään sanshin-soitinta, toimituskin otti yhden soittotunnin

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kiitos Okinawa!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, nokka kohti kotia, kiitos Okinawa!

Juste Debout Scandinavia

Jokavuotinen katutanssien supertapahtuma Juste Debout on aloittanut jälleen kiertueensa. Tänä vuonna piipahdimme Tukoholman karsinnoissa haistelemassa fiiliksiä.

Jäät kolisee runkoon, laivalla Stokikseen on perinteinen katutanssin vaellusreitti since early 90's

Tuttu soundi, kun jäät kolisee runkoon. Laivalla Stokikseen on perinteinen katutanssin vaellusreitti since early 90’s

Räntää, sadetta ja kylmää viimaa..

Perillä räntää, sadetta ja kylmää viimaa..


Kun tarvii tankata bensaa kisoja varten, Tukholma ei petä. Kaupungissa on hyvä kattaus laadukasta inkkaria ja meksikolaista

Kun tarvii tankata bensaa kisoja varten, Tukholma ei petä. Kaupungissa on hyvä kattaus laadukasta inkkaria ja meksikolaista


Tanssijamien ohessa on aina hyvä tehdä jotain muutakin, tälläkin kertaa käytiin piipahtamassa Tukholman modernin taiteen museossa. Mm. Kraftwerk installaatio

Suurena modernin taiteen kuluttajana tanssijamien ohessa tulee aina piipahdettua paikallisessa nykytaiteen museossa, tällä kertaa tsekattiin Stockholm Moderna Museet. Mm. kehuttu Kraftwerk installaatio oli tämän vuoden sisältöä

yksi teoksista museossa

yksi teoksista museossa

IMG_4731

Kulturhusetin ulkopuolella oli jännää tilataidetta

Kulturuhusetin ulkopuolella oli jännää tilataidetta


Melko vakuuttavan näköinen kipsinen hipsterimimmi roikkumassa seinästä

Suht vakuuttavan näköinen kipsinen hipsterimimmi roikkumassa seinästä

Nokka kohti Grönalundia, talvella huvipuisto on kylmä ja suljettu..

Nokka kohti Grönalundia, talvella huvipuisto on kylmä ja suljettu..


mutta sisällä tapahtuu taikoja. Upea tapahtumapaikka Tivolin sisällä

mutta sisällä tapahtuu taikoja. Upea tapahtumapaikka Tivolin sisällä

Maailman suurimmat 2vs2 kisat. Voittajat pääsevät Pariisiin tanssimaan yli 20000 ihmisen eteen

Maailman suurimmat 2vs2 kisat. Voittajat pääsevät Pariisiin tanssimaan yli 20000 ihmisen eteen


Team Sörnäinen representing @ City Color Cypher

Team Sörnäinen @ City Color Cypher

Kirje Jamaikalta

Dance.fi:stä tuttu Dancehall-tanssija Nadja kävi Jamaikalla!

Dancehall x Jamaika

Tanssittuani dancehallia muutaman vuoden, päätin että nyt on pakko päästä Jamaikalle näkemään mistä oikeasti on kyse. Matkalle lähdin ruotsalaisen Blackout dance crew:n kanssa, jotka ovat jo pari kertaa ottaneet mukaan kiinnostuneita tutustumaan saarivaltioon.

Löysin momondo.fi- kotisivulta 1200 euron lentoliput. Jamaikalle pääsee kyllä halvemmalla mutta ostin liput vasta lokakuun loppupuolella ja yövyin ihan mielelläni Torontossa matkalla Jamaikalle koska sain tavata kaverini joka asuu siellä.

Koska olin Torontossa vain illan, ehdin nähdä vain pienen osan kaupunkia. Korealaissyntyinen kaverini vei minut kaupungin Chinatowniin missä syötiin halpaa mutta älyttömän hyvää korealaista ruokaa. Jälkiruuaksi haettiin alun perin Taiwanilaiset ”bubble tea” juomat, eli kylmää teetä jonka voi maustaa miten haluaa. Itse join mangoteen jossa oli tapioca-kasvin hassuntuntuisia palloja. Hyvää mutta täyttävää.

Korealainen Illallinen

Bubble tea

Saavuttuani Norman Manley lentokentälle Kingstoniin jouduin vaikeuksiin. Tullivirkailija ei kerta kaikkiaan uskonut että olen tulossa Jamaikalle lomailemaan ja tanssimaan. Minua kuulusteltiin yhteensä puolitoista tuntia. Minulta kysyttiin kaikki mitä vaan ihmiseltä voi kysyä, opiskelusta, tanssista, asuinpaikasta, kenen kanssa matkustan j.n.e. Vaikka en antanut muuta syytä matkalleni kuin ”lomailu”, tämä vastaus ei silti heille riittänyt. Lopulta pääsin sisään maahan.

Blackoutit olivat vuokranneet ryhmällemme (ruotsalaisia dancehalltanssijoita, Bintan Blackoutin pikkusisko ja yksi kaveri, sekä Vendela Blackoutin pikkuveli) asunnon Norbrook Forrestin hienostoalueelta. Talojen ympärillä oli muuri ja portilla istui aina vahti joka kylläkin otti asiat aika rennosti ja sauhusi sätkää päivät pitkät. Meillä oli myös kaksi vuokrattua autoa joilla huristeltiin Kingstonin hurjassa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Oltuamme tien päällä muutaman tunnin, en ollenkaan ihmetellyt että liikenneonnettomuuksien uhriluvut ovat maassa niin korkeat.

Halfway tree


Meidän hienostoalue

Tanssi

Päivämme kuluivat tanssiessa ja paikkojen katselemisella. Aamulla lähdimme usein rannalle, katsomaan kaupunkia taikka tutustumaan johonkin nähtävyyten. Iltapäivällä kävimme Danceja tanssikoulun tanssitunneilla ja sen jälkeen lähdimme kotiin valmistautumaan illan bileisiin. Danceja:n sijaitsee Central Plazalla ja siellä voi tanssia sekä dancehallia että muita lajeja. Joka viikko järjestettiin dancehall workshoppeja joihin osallistuimme aina ollessamme paikalla. Jos lähdet omatoimisesti matkalle, tämä on oiva paikka tutustua tanssijoihin sekä treenaamaan. Hengailimme myös tanssijoitten kanssa ja kävimme kaupungilla ostoksilla.

Danceja School

Dancehallia tanssitaan silti Jamaikalla eniten vähemmän virallisissa olosuhteissa kaduilla ja juhlissa. Joka viikonpäivällä on omat nimikkobileet, esim. keskiviikon legendaariset Weddy Weddy Wednesdays, maanantain Mojito Mondays sekä sunnuntain Wet Sundays. Yhden illan aikana ehti suunnilleen kolmeen eri tapahtumaan, mutta itse jätin usein väliin ”early partyt” eli ne jotka alkavat siinä kymmenen yhdentoista maissa. Jotkut juhlat järjestettiin ihan kadulla jollakin ghettoalueella (mun mielestä aina mielenkiintoisia), sunnuntaisin biletettiin Hellshire Beach rannalla. Suosittu paikka oli myös Lime Light joka hostasi paljon juhlia. Jos halusi nähdä miten rikkaat ihmiset jotka eivät välttämättä kuunnelleet dancehallia käytiin Fiction klubilla jossa mm. vaadittiin säädyllisemmät vaatteet.

Blackoutin tytöt

Nadja ja Eve Boatride- juhlissa auringonnousun aikaan

Boatride- juhlat loppuivat kahdeksan maissa aamulla

Biletys Kingstonissa oli joskus halpaa ja joskus kallista. Paikalliset eivät välttämättä juo paljon mitään juhlissa (vaikka lasi pitää kyllä koko ajan olla kädessä) joten vähän paremmin järkättyihin bileisiin piti maksaa sisäänpääsy joka oli jotain 500 jamaikan dollarin (noin 5e) – 1000 jamaikan dollarin (noin 10e) väliltä. Kuulin myös bileistä missä maksettiin ”all inclusive” ja sai sitten juoda miten paljon jaksoi. Moniin bileisiin pääsi ilmaiseksi listan kautta ja usein sisäänpääsyä ei ollenkaan ollut.

Oli hyvä tietää etukäteen minkälaisiin bileisiin oltiin menossa. Jos oli jonkun artistin synttärit oli hyvä pynttäytyä oikein kunnolla ja jos lähdettiin katubileisiin pystyin naisena pukeutumaan vähän rennommin. Silti vaatteisiin panostettiin kyllä todella paljon joka ilta. Itse suosin vaatteita joissa pystyin liikkumaan ja tanssimaan hyvin, eli mekoille ei ollut hirveästi käyttöä. Usein bileissä oli aika raju hierarkia eikä kaikki saaneet tanssia milloin tahansa. Video lightiin (= juhlissa oli aina kameramies joka kuvasi tanssijoita. Kameran päällä oli iso valo joka valaisi esiintyviä, koska Jamaikan yöt ovat pilkkopimeitä) pääsi kyllä silti jos halusi, piti vaan uskaltaa tarpeeksi. Koska matkustin Blackoutin kanssa, sain tanssia heidän kanssaan ja myös suomalaisten ystävieni Bubblin’ Familyn ja Bubblin’ Breezesin (Meri-Tuulin) kanssa joka oli kaupungissa samaan aikaan kuin minä.

Nadja ja Merkku


Tanssia

Illat/yöt olivat pitkiä ja usein päästiin kotiin vasta seitsemän kahdeksan maissa aamulla. Jotenkin uskon että jamaikalaiset dancehallkulttuuriin hurahtaneet pärjäävät vähemmällä unella kuin me, mutta lämpö ja aurinko auttoi kyllä hyvin jaksamaan.

Ruoka
Jamaikalainen ruoka oli suhteessa suomalaisiin hintoihin usein suhteellisen halpaa. Öisin söimme katukeittiöistä ”Jerky Chicken”- aterioita jotka maksoivat noin 4-5e per lautanen. Jerky Chichen on hyvin maustettua grillattua kanaa joka tarjoillaan valkoisen leivän sekä kastikkeen kera. Yksinkertaista mutta niin hyvää. Ylipäätänsä tuli sellainen tunne että Jamaikalla syödään aivan hirveästi kanaa. Ostoskeskuksista löytyi aina iso food court jossa paikalliset söivät ”chicken, rice and peas”- ruokia, vuohilihaa sekä erilaisia keittoja sekä lihaisia patoja. Itse pidin ruuasta, ja ellei syönyt friteerattuja ruokia se oli myös terveellistä. Kanan lisäksi kaikkialla löytyin ”Pattys” (=piirakka) fast food ravintoloita joissa sai parilla eurolla hyvän ja ruokaisin piirakan johon sai valita täytteen. Muistutti minun mielestäni jollakin tavalla meidän ”lihistä”.

Jerky Chicken- myyjiä Boatride- juhlien ulkopuolella

Joka paikassa löytyi myös katumyyjiä jotka möivät juotavaa, jäätelöä ja pieniä herkkuja. Jos esimerkiksi istui kampaajalla paikalle tuli aika ajoin kaupustelijoita tavaroineen. Myös liikenteessä vilisi myyjiä ja kun pysähdyimme punaisiin valoihin pystin aina ostamaan jotain pientä jos siltä tuntui. Maanteillä myytin pieniä makeita banaaneja sekä muita hedelmiä.

Hellshire beach rannalla söimme todella hyvää tuoretta kalaa ja hummeria (noin 10e annos) joka tarjoiltiin sipulin, salaatin sekä hassujen mutta hyvämakuisten friteerattujen taikinapalasten kera.

Kalaa Hellshire Beachilla

Teimme myös paljon ruokaa kotona ja haimme ruoka-ainekset paikallisesta megamarketista. Tämä oli yllättäen kyllä aika kallista lystiä, mutta aina ei halunnut syödä ulkona.

Täällä käytiin

Ryhmän kanssa kävimme myös läpi muutaman turistinähtävyyden. Kävimme mm. Bob Marleyn kotitalolla, joka nykyään toimi museona. Paikka oli kaunis ja yritetty pitää mahdollisimman samanlaisena kuin Marleyn ollessa elossa. Makuhuoneesta löytyi hänen tavaroitaan ja kävimme myös huoneessa missä hänet yritettiin salamurhata. Plussaa oli todella sympaattinen opas joka tiesi kertoa pieniä yksityiskohtia ja innostui myös laulamaan legendan biisejä.

Matkalla Orchi Rios- turistikaupunkiin meidän piti päästä uimaan delfiinien kanssa sekä tutustumaan muihin erikoisiin eläimiin, mutta kovan tuulen takia kaikki vesiaktiviteetit olivat suljettuna. Joten jos olet menossa kyseiseen paikaan kannattaa näköjään soittaa ja kysyä onko koko paikka auki. Orchi Rios oli turistikaupunki missä näki paljon enemmän länsimaalaisia ja hinnat olivat myös sen tuntuiset. Päätimme syödä vähän paremmin ja löysimmekin kivan näköalaravintolan missä sai kelpo italialaista ruokaa. Sen opimme, että Jamaikalla ruuan saaminen voi helposti kestää yli tunnin jos menee hienompaan paikkaan.

Ehkä yksi reissun parhaimmista kokemuksista oli käynti Reach Falls- vesiputouksilla matkalla Portlandiin, syvällä sademetsässä. Olimme oikeastaan matkalla ihan eri vesiputouksille, mutta eksyimme jossain vuoristossa pikkukylien välissä ja näimme siellä ”Reach falls”- kyltin. Luonto oli alueella todella vehreää ja puut korkeita ja vanhoja. Korkeuserot olivat huimia ja sain ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä sademetsätyypistä luontoa. Näin myös alueita jossa kokonaisia metsiköitä oli kaatunut Sandy- myrskyn myötä.

Reach falls oli oikeastaan suljettu kyseisenä päivänä, mutta mukava nuori mies lupasi viedä meidät paikalle. Vanhempi opas vei meidät sademetsän läpi uskomattoman jyrkkää mäkeä. Kiivettyämme alas näimme että vesiputous jatkui satoja metrejä ylöspäin metsään. Pääsimme altaisiin ja vesiputoukseen uimaan ja kiipesimme sitten aina vain ylöspäin jossa vastassa oli aina uusi pieni allas, joskus niin matala että siinä pystyi kävelemään ja joskus pari metriä syvä. Lainasin oppaalta snorkkelin ja pääsin katsomaan kaloja ja rapuja. Vietimme alueella pari tuntia ja kävimme myös luolassa vesiputouksen takana. En ole elämässäni nähnyt mitään kauniimpaa ja minun on kerta kaikkiaan pakko päästä takaisin tänne.

Reach Falls

Myös Lime Key saari on nähtävän arvoinen. Lime Key on autio saari Kingstonin ulkopuolella jossa on aivan varmasti maan yksi kauneimmista rantaviivoista. Muista ottaa runsaasti vettä mukaan, aurinko porottaa todella pahasti. Saarella näkee kauniita simpukoita, hassuja lintuja sekä rapuja jotka kaivautuvat hiekkaan.

Lime keys

Kulttuuri

Jamaika on jännä maa ja sen kolonialistinen historia näkyy vieläkin jokapäiväisessä elämässä. Maassa on älyttömän rikas vähemmistö, keskiluokka ja suuri määrä köyhiä ihmisiä. Jamaika on vielä monella tapaa kehitysmaa ja joillakin alueilla Kingstonissa näkyi paljon kodittomia ja toreilla sekä bileiden ulkopuolella liikkui aina kerjäläisiä sekä nälkäisiä lapsia jotka möivät halpoja suklaapatukoita. Siihen oli vaikea tottua mutta silti ihmiset olivat niin uskomattoman aurinkoisia ja ystävällisiä. Aina joku oli auttamassa jos oli eksyksissä, jos oli vaikeuksia löytää parkkipaikkaa tai jos tarvitsi apua pysäköimisessä joku oli aina viittomassa auton edessä. Koska menimme usein autolla bileisiin meidän piti joskus jättää auto paikkoihin jotka eivät tuntuneet täysin turvallisilta. Useiden bilepaikkojen ulkopuolella notkui kuitenkin miehiä jotka ilmaiseksi tai pientä palkkaa vastaan katsoivat autojen perään. Ihmiset maassa keksivät mitä ihmeellisimpiä tapoja tienata muutama dollari ja pesivät mm. kysymättä meidän autojen ikkunaruutuja punaisissa valoissa.

Kingsonissa ei ylipäätänsä liikkunut paljon länsimaalaisia, ja totta kai meitä katsottiin kaukaa. Kävellessä kadulla miehiä tuli meidän puheille noin joka toinen minuutti, mutta siihen tottui nopeasti ja oppi olemaan ystävällinen mutta samaan aikaan päättäväinen jos ei halunnut jäädä tutustumaan. Jamaikalaiset naiset olivat myös kiinnostuneita meistä, mutta eivät samalla tavalla uskaltaneet tulla puheille. Jos nyt silti tuli luonnollinen tilanne keskustella, löytyi usein paljon keskusteltavaa. Jamaikalaisten mielestä oli siistiä että olimme kaupungissa tanssireissulla. Suurin osa oli yllättyneitä että tiesimme mitä dancehall on. Kuten jo aikasemmin kerroin, Kinstonissa ei paljon länsimaalaisia näkynyt. Muutama omatoimiatkaaja tuli nähtyä ja kaupungissa oli samaan aikaan myös toinen ruotsalainen tanssiryhmä nimeltään Enough Dance Crew, tanssija Nina Nowitsky ruotsista sekä muutama italialainen. Alueet joilla liikuimme olivat sen verran pieniä että samoja naamoja sekä tuttuja näki usein!

Monet ovat kysyneet minulta Jamaikan turvallisuustilanteesta. Jos lukee ulkoministeriön kotisivuja saa sellaisen tunteen että Kingstoniin ei kannata melkein lähteä, mutta nähtyäni paikan olen kyllä aika eri mieltä. Totta kai kolmannen maailman maissa pitää olla järki kädessä, ei liikkua yksin sekä käyttää takseja myös lyhyillä matkoilla. Silti tunsin oloni tuvattomaksi todella harvoin. Onhan se ihan totta että vaara ei varoita itsestään etukäteen, mutta kaupunkiin voi kyllä ihan rauhassa matkustaa kunhan esimerkiksi paikallisilta vähän kysyy mitkä ovat huonomaineisimpia alueita.

Jamaika on kyllä sellainen maa että pelkäsin poliiseja enemmän kuin mahdollisia ”roistoja”. He mm. pysäyttivät automme keskustassa vain saadakseen autossa olleiden tyttöjen puhelinnumerot ja soittelivat sitten joka päivä meille saadakseen seuraa. Poliisit liikkuivat isoissa minibusseissa luotiliivit päällä sekä isot aseet kädessä. Vaikka he olivatkin työtehtävissä iltaisin he lähentelivät meitä todella epämiellyttävällä tavalla ja käyttivät valtaansa häikäilemättömästi. En matkani aikana silti kuullut laukaisuakaan ja näin ainoastaan yhden piiritystilanteen Hellshiressä. Liikkuessamme tanssijoitten kanssa oli silti selvää että oli alueita jonne jotkut crewit tai miehet eivät halunneet mennä ja oli selvää että monien ”jengien” välissä oli jotain eripuraa.

Surullista oli että maassa ollaan vielä todella vihamielisiä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Toki tilanne on parantunut, mutta kävin esimerkiksi keikalla missä artisti yhtäkkiä huudatti yleisöä halventamalla homoja todella pahoin.

Jamaikalainen transvestiitti joka nykyään asustaa Nykissä.

Näin lopuksi haluani vielä sanoa että Jamaika jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Maa on todellakin paratiisisaari jota suosittelen kaikille jotka haluavat nähdä jotain erilaista joka ei vielä ole turistien pilaamaa. Opin tapaamiltani ihmisiltä paljon, varsinkin sen että tärkeää elämässä on elämänilo eikä materiaalinen runsaus. Seuraavalla kerralla lähden varmasti matkaan enemmän omatoimisesti ja toivon että saisin viettää enemmän aikaa rauhallisella maaseudulla. Matka antoi minulle uskomattoman paljon vaikutelmia, ja minusta on todella vaikeaa kiteyttää ne yhteen tekstiin. Matkalla tapahtui niin uskomattoman paljon mutta kaikkea ei yksinkertaisesti voi saada tekstimuotoon. Toivon silti että tämä teksti antoi teille jonkinlaisen kuvan siitä, miltä tuntuu matkustaa Jamaikalla ensikertalaisena.

Kirje Brasiliasta

Korviin sattuu, koska halvat korvatulpat hiertävät yöllä. Tuntuu kuin olisin vanha papparainen, herään taas aivan liian aikaisin ja hipsin dormista ulos. Hostellin työntekijä on jälleen sammunut pihan hammokkiin, vaikka pitäisi jo väsäillä brekkaria. Missä tuo edes asuu, kun on aina työpaikalla? Tässä dormissa on muutenkin hieman nyrjähtäneet tyypit hommissa. Onneksi huomenna vaihtuu paikka Sao Pauloon ja pääsen eroon korvatulpista. 17 reissaajaa samassa huoneessa, meinaa vähitellen katketa sipuli.

Aamuisin on oudon hiljaista. Ei musiikkia, ei möykkää. Astun kaksi askelta talosta ulos suoraan rantahietikolle, jossa seisoo snadi ränsistynyt beachbaari, kaikkien olohuone. Fiilis on hyvä, ei edes dagenefteriä. Unelmoin taas maailmanvalloituksesta.

Tämä ei ole turrebiitsi, vaan paikka jossa lokaalit asuu. Koirat, muksut, hipit ja hengaajat elelevät aamusta iltaan. Nenää rapsututtaa. Eilisen illan hajut majailevat vielä nenäkarvoissa. Halvan Caipirinan ja barbequen savu. Korvissa sykkii vieläkin kahden ukon sambabändin vähän epävireinen biitti. ”Cantaare, cantaare, cantaare, boniita, boniita boniiitaa..”, koko biitsi hoilotti jotain biisiä karaokena. Jengi pyysi lähtemään jatkoille isoihin sambabileisiin, mutta ei jaksanut enää. Kaadun tajuttomana sänkyyn.

Eilinen taisi olla täydellinen päivä. Vuokrattiin dormin kahden kreikkalaisen kanssa snadi botski kapteeneineen ja ajeltiin ympäriinsä pikku saarilla ja laguuneilla. Hypittiin ja snorklailtiin koko päivä. Biniä, safkaa ja aurinkoa. Ei edes jaksanut surffata tai tehdä mitään aktiivista, hengattiin botskilla ja otettiin lungisti. Ei kiire mihinkään, eikä mikään harmita. Kaikki on halpaa ja rahaa on vielä vähän kortilla. Tuntee itsensä massipäälliköksi ensimmäistä kertaa elämässään. Merikapteeni haluaa kotiin. Kapteeni on ehkä muutenkin hilusti liian nuoren näköinen turvalliseen navigointiin isojen laineiden keinuttaessa pientä botskia. No lähdetään.

Illalla yhtäkkiä koko kylä pimenee täysin. Säkkipimeää. Ei näe edes astua eteenpäin tiellä. Istuudun tienposkeen ja odottelen jotta silmät näkisivät jotain. Ei näe. Sähkökatkos. Kotona tästä olisi tullut jo kymmeniä isoja lööppejä, joka huutaisi tuttua sanomaa – klikkaa tätä sähkökatkosjuttua ja meille tulee rahaa. Nyt kukaan ei edes tunnu maindaavan sähkön hetkistä puuttumista, ilmeisesti kai sen verran yleistä. Barbeque toimii hiilillä ja samba soi liverumpujen ja skeban kanssa.

Biitsi on vähän sotkunen ja pieni, mutta se on ollut koti tämän parin viikon ajan. Ghettopunttis, uimista, safkaamista, chillaamista, sosialisointia ja bilettämistä. Olla ja asua rannalla, silmät koko päivän merelle. Stadilaiset Brasiliassa, eikä olla nähty yhtään muistomerkkiä, museota tai nähtävyyttä. Sneakers -tyyliin feidattiin koko Rio parissa päivässä, jeesuspatsaat ja sokeritolpat. Pakokaasut, ihmismassat ja turakaisten oma Ipanema beach, kaupunki joka elää hämmentävän raffisti loisteliaan imagonsa varassa.

On jouluaatto ja juhlistan sitä hyppimällä tonttulakki päässä pommeja mereen marokkolaisen duden kanssa. Kaveri haukkuu minua rumaksi. Yritän kääntää suomalaista sananlaskua englanniksi, ”mitä rumempi reppu, sitä paremmat eväät.” Ei tajua.

Päivän uutiset kertovat että Sao Paulossa on murhattu lähes 200 ihmistä viime kuussa. Huomisen lähdön feidaaminen alkaa tuntua akuutilta. Dormikaan ei enää tunnu niin ahdistavalta.
Koti on siellä, missä tunnet olevasi vapaa.

Rio De Janeiro, Samba, caipirina & penthouse pool party. Silti hilusti ahdistaa, joten pois kaupungista

Päivä matkustusta ja lautalla Saareen

Dormi. Hyttysiä ja bilettäjiä

Huoneesta ulos ja siinä se on..

Home is there, where you feel free

Hei dudet töihin siitä..

Paikallinen joulu

Kolmen viikon matkatavarat. Tonttulakki, pieni reppu ja släbärit. Repussa toki silti pyyhe, pussilakana, vaatteet ja kaikki tarvittava.

Paikalliset kaverit

Sähkökatkos

Paatti alle

ja pommi

Jotenkin jouluvalot ja biitsi ei siltikään skulaa, lol

Välillä vähän isompaan laivaan, joka suhaa koko päivän eri laguuneissa ja biitseillä. Bändi, ravintola, hyppimistä ja snorklausta. Not bad.

Home beach

Tällä kertaa julkaisimme ulkomaankirjevaihtajamme kirjeen Brasiliasta. Seuraavaksi luvassa kirje Jamaikalta.

Iso Omena

Reissun viimeinen etappi, New York.
Suurkaupunkien suurkaupunki. Ihanat baagelit, Broadway musikaalit, katusoittajia, autoja, tööttäilyä, sireenejä, pilvenpiirtäjiä, Time’s Square, Central Park, Bryant Parkin joulukaupat, Union Squaren luomumarkkinat.. Neljä päivää on kovin lyhyt aika Nykissä, mutta tällä kertaa ehkä juuri sopiva. Manhattanilla tapahtuu koko ajan, mutta samalla se on kovin rauhaton ja ADHD paikka. Tällä kertaa uusia tuttavuuksia oli kiskojen päälle rakennettu High line park, East villagen hipsterikylän St. Mark’s Placen kymmenien japanilaisten ravintoloiden alue ja Time’s Squaren Toys’R’Us, joka on maailman suurin lelukauppa. Aivan ihania paikkoja, Sneakers.fi recommends!

New York, big city of dreams

Heti Time’s Squarella on Toys’R’us, maailman isoin lelukauppa

Sisällä oikean kokoinen dino

Optimus Prime

Legoista rakennettu kaksimetrinen Hulk

Hotwheels -osasto oli tietty se tärkein..

Ensimmäiset omat HotWheelsit, siinä ne on. Tietty Camaro ja Pontiac! Toivottavasti näiden kavereiden arvo nousee joskus.. Vielä 39000 tällästä?

Koristepallollakin USA swaagi

Bryant Parkkiin, jossa joulumarkkinat..

ja puiston luistelukentällä oli samalla Gleen uusimmat jakson kuvaukset

Jenkit digaa kustomoida kaiken, tässä kauppa jossa oli pelkkiä erikoisia joulukuusen koristeita.

Miksi ripustaa perus tylsä joulukoriste, jos sen sijaan voi laittaa Jersey Shoren DJ Pauly D:n tai Snookin kuuseen? Pauly D tuli mukaan frendille tuliaiseksi

Tai Bud light kuusessa?

Ehkä ensimmäinen Hello Kitty tuote, jonka olisi tehnyt mieli ostaa..

Idiootti toimittaja onnistui missaamaan Macy’sin thanks giving day paraden nukkuessaan myöhään, mutta onneksi ehti vähän nähdä kenraaliharjoituksen kuvauksia edellisenä päivänä.

Lol, vanha veijari Peter Nygård edustaa Time’s Squarella.

New Yorkissa Pizzat on aivan älyttömän hyviä. Todella rapeat ja ohuet pohjat sekä laadukkaat raaka-aineet. Stadissakin voitaisi panostaa vähän enemmän laatuun, joka kebupizzerian lötkö ja kunnianhimoton kökköpitsa harmittaa.

Muualla jenkeissä ei juuri ollut, mutta Nykissä oli ihan paljon luomuruokakauppoja, mielettömät valikoimat

Avokadoa, vihanneksia, yrttejä, tummaa leipää.. Nam

Pääsi tyyppaamaan Microsoft surfacea, vaikutti ihan pätevältä.. Joulupukille toiveena olisi Ipad mini ja vielä sit tämmönen kaveriksi.

Kaduilla tapahtuu koko ajan jotain

Hienoa Nykissä on se, että katumuusikoita, tanssijoita sekä muuta arttia näkee joka puolella. Metroasemilla soi musa ja kaupunki on elossa koko ajan.

Illalla paikallisen frendin kanssa Sohoon, siitä skruudaamaan ja bilettämään East Villagen.

Ihan kuin Japanissa, asuinrakennusten alakerrassa Izakaya-tyyliin pikkukuppiloita joka puolella.

Natori oli oikein hyvä, japanilaista kotiruokaa Nykissä. Tuoksut ja kaikki vei hetkeksi bäkkiin Kawasakiin..

Nextinä päivänä rapeana Union Squarelle. Kaksi kertaa viikossa luomuruoka ja vihannesmarkkinat. Kesäisin täällä hengaa paljon tanssijoita, varsinkin poppaajia on treenaamassa ja esiintymässä.

Hostelli oli Upper west sidessä, 100 streetin ja broadwayn kulmassa. Broadway hotel & hostel, ihan jeppis paikka eikä ollenkaan pahan hintainen. Hostellit kantsii eka yytsiä tarjoukset hostelworld.com:in kautta ja sen jälkeen vielä Tripadvisorista paikan arvostelut, niin löytää parhaat

Sitten katsomaan Broadyway musikaalia. Ihanasta elokuvasta tehty ihana musikaali. ”Once”

Voittanut parhaan musikaalin palkinnon, eikä syyttä

Itkuhan siinä pääsi. Kaunista musiikkia ja ihan paras tarina. Katsokaa ihmeessä tuo elokuva, yksi hienoimpia leffoja ikinä.

Seuraavaksi High Line Parkkiin. Vanha korkealla juokseva junarata on muutettu puistoksi.

Puisto on korkealla ja sieltä näkee koko kaupungin ihan eri perspektiivissä

Puisto menee rakennuksien keskeltä, jotain kolmannen kerroksen korkeudelta. Hienoa että tässä megakapitalistisessa kaupungissa tehdään jotain näin luovaa ja vihreää. Ihmisyys on ehkä vielä olemassa.

Lisää turrekuvia, 34st street ja Empire State Building

Illalla vielä 5th avenue ja Rockefeller centerin luistelukenttä. Nykiklassikko. Tuol oli kans maailman suurin joulukuusi, sellanen kevyt kerrostalon kokoinen

Tuliaisia. Itselle tietenkin. Banksyn kirja ja Air Max 2012. Lenkkarikulttuurin mekka New Yorkin sneakerskene oli tällä kertaa pettymys. Monet erikoiskaupat oli mennyt konkkaan ja jäljellä lähinnä Footlockereita ja ketjuja. Jordanin Son of Marsit ja nämä Maxit oli ainoat jotka puhutteli, mutta näitäkin toki saa kyllä euroopastakin.

Siéva snäbäristä joutui olemaan hieman fileissä. Näitä on teetetty vain kaksi ja toinen menee palkinnoksi Siéva-skaboissa.

Paras matkamuisto oli Floridalainen rekisterikilpi. Joutuu todellakin iskemään duunikiesin ikkunaan. Pääsee hetkeksi takaisin Miamiin. Tulis jo se kesä vaan.

Harvinainen näky, täysin autoista sekä ihmisistä tyhjät kadut New Yorkissa. Thanks giving day paraden jälkeen alue oli hetken suljettu kaikilta. Viimeisiä hetkiä reissussa. Kohta kotiin

Viimeisenä aamuna vielä tsippailee Central Parkissa. Kaunista oli. Ei muuta kuin reppu selkään ja takaisin stadiin.. Huikea reissu.

American Dream, mitä se on?

Jokaisella on mahdollisuus tulla mihin tahansa. Vai onko? Matkalla näki koko elämän kirjon laidasta laitaan. Ehkä eniten jäi mietityttämään juuri vastakohtien suuret erot ja miten ihminen ajaa itseään pahasti ojaan eri tavoin. Valta kerää valtaa, Rikkaista tulee rikkaampia, ahneista tulee ahneempia, köyhistä köyhempiä, vaikka asuisivat muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Hyvät pelikortit on jo jaettu, 1% jengistä tylyttää kaikkia muita. Heti reissun jälkeen tuli seuraava dokumentti Yle Areenasta, käykää tsekkaamassa vaikka ihan vain tuo alku. Kokonaisuutena on vähän raskas dokkari, kun lähtee tarkemmin jenkkien lobbauskorruptioon, mutta pointti tulee selväksi johdannon aikana. Miten paljon välinpitämättömyyttä on liikaa?

USA roadtrip part 2. Florida – Georgia – South Carolina – Virginia – Maryland

2000 kilometriä kiesailua. Jokainen päivä oli täysin erilainen ja ehti nähdä paljon eri puolia maasta. Kantrimusaa, Floridan lämpö, syvän etelän Southern hospitality, small talkia, tippejä, sairaita ostoskeskuksia, käsinkosketeltavaa köyhyyttä ja epätoivoa, hoardaajia (kerääjiä), miljoona Victorias Secrettiä ja mitä vielä. Näki paljon paikkoja, missä jengi voi todella huonosti, eikä edes mahdollisuuksia parempaan juuri ollut. Jotenkin jopa ehkä raffimpaa kuin maissa joissa on paha köyhyys, mutta silti myös onnellisuuttakin.. Toisaalta överi tavarakulttuuri, kupongit ja pinnallisuus on niin iso osa tätä paikkaa.. Vastakohtien maa.

Sunshine state, vuokrakiesi alle

 

Motarilla Daytona Beachin viitta, joten ihan randomisti käännyttiin mestoille

 

Nascarista kuuluisa paikka, tällä kertaa ei ollut harmillisesti käynnissä

 

Paikalliset Mallit on häkellyttävän isoja. Pelkkiä lippiskauppojakin löytyy monia erilaisia. Snapback-bisneksen unelmalandia.

 

Suomalaiset on aivan fileissä tästä puljusta, kuvaajamme piti käydä lähemmäs kymmenessä kaupassa, muiden odottaessa kärsimättömänä.

 

Ostoskeskuksissa voi liittyä myös armeijaan. Jenkit on superpatrioottista kansaa.

 

Hattufanaatikon 2013 collection. Tämä muoti on ilmesesti tuloillaan pian myös Suomeen. Miesten Ugg:sit oli muuten täällä kovaa kamaa, lol.

 

Lämmin ilta..

 

.. muuttuu aamuauringoksi Daytona Beachilla. Kaunista ja turretkin ovat vielä unten mailla.

 

Hotelli oli aivan rannalla

 

Matka jatkuu, siltoja ja highwaytä loputtomiin

 

Seuraavaksi Deep South, Georgian Savannahiin, tämä on Mitt Romneyn ja republikaanien aluetta

 

Kaunis pikkukaupunki, hieno joenvarsikatu, jossa livesoittajia sekä lämmin meininki. Savannah on Lonely Planetin Top 10 places to go in the US -listalla

 

Maassa maan tavalla. Hotellieväät

 

Next stop South Carolina, Florence. Pysähtyessä huomasi että melko raffia aluetta ja hotellissa googlettaessa kävi ilmi että Florence on yksi USA:n väkivaltaisimpia pikkukaupunkeja. Iltasin ei muuten kannata tankata ja kannattaa pitää tankki täytenä jo illansuussa sekä silmät auki jos näyttää kuumottavalta.

 

Perinteistä jenkkimättöä oli pakko testaa, Macaroni & Cheese with Pork chops. Maistuu paremmalta kuin miltä näyttää, lol

 

Seuraavaksi Virginiaan, täällä alkoi olla jo viileätä aamuisin ja iltaisin. Kuski alkaa jo olla vähän shaissena.. Puissa ruskaa ja syksyistä väriloistoa

 

Tuttavien soffalla budjaa kaksi yötä. Täällä hyväkuntoinen kolmikerroksinen omakotitalo maksaisi vain 75000 dollaria..

 

Jo jouluvalot kämpillä

 

Keräily ja tavarat on jenkkien toinen uskonto. Reissussa näki fanaattisia sammakko-ornamenttien keräilijöitä, eläinvaasien keräilijöitä, lätkäkorttien kerääjiiä jne. Tässä paikallisen Dr Pepper -tavaran keräilijän luona käymässä, satoja eri Dr Pepper -aiheisia esineitä eri vuosikymmeniltä.

 

Seuraavaksi Hot Wheels keräilijän luona. Dudella kasuaalisti lähes 40000 (!)Hot Wheels autoa huoneessa, eikä edes mitenkään esillä.

Hotwheelsit on siis pienoisautoja, alunperin pieniä lasten leluja, joita myydään nykyisinkin kaupoissa. Kaikki kundit kyllä tunnistaa. Tässä ilmeisesti jokin todella harvinainen yksilö..

 

Siinä 1200 dollarin arvoiset hotwheelsit boksissa.. Joka pikkuautolla on tarina..

 

Huone oli täysin toinen ulottuvuus, kuin pieni pakopaikka kaikesta pahasta

 

Harvinaisia japanilaisia Hot Wheelseja boksissa

 

Kultainen Rolls Royce. Alkoiko hieman jo itseäkin haluttamaan Hot Wheelsit..

 

Seuraavaksi pidempi pätkä, ajettiin Philadelphian ja Washington DC:n läpi..

 

Täysin moitteettomasti toiminut vuokrakiesi alkoi tuuttaamaan varoitusmerkkiä ja alkoi kuumottamaan että hyytyy keskelle tietä.. Onneksi mitään ei tapahtunut

 

Stoppi Baltimoressa, The Wiresta tuttuihin maisemiin. Baltimore on USA:n toiseksi rikollisin suurkaupunki Chicagon jälkeen, stadin kokoisessa kaupungissa yli 200 murhaa joka vuosi..

 

40 dollarin hotellihuone, just passeli. Osavaltioiden sisääntuloilla kannattaa jäädä motarilta pois ja käydä hakemassa bensikseltä tai jostain kuponkilehtinen, jossa on alennuksia hotelleihin. Kuponkibisnes on jenkeissä jotenkin tosi iso, toivottavasti ei tule Suomeen..

 

Viimeinen pätkä alkaa. Uudenkarhea Toyota Corolla palveli hyvin, taattua japanilaista laatutyötä. Olisi tietty ollut päräyttävää kiesailla Camarolla läpi jenkkilän, mutta ehkä sitten nextillä kerralla..

 

Vihdoin sillan yli Isoon Omenaan!”New York New York big city of dreams, And everything in New York ain’t always what it seems.. You might get fooled if you come from out of town..”

Next post Nueva York!

USA Roadtrip Miami Beach – New York

Roadtrip läpi USA:n itärannikon Miamista New Yorkiin oli aivan uskomaton kokemus ja yksi hienoimmista reissuista jonka Sneakers.fi matkatoimitus on tehnyt. Joka ikinen päivä oli oma seikkailunsa ja vapauden tunne häkellyttävän suuri, kun mitään tarkempia suunnitelmia ja velvoitteita ei ollut. 2 viikkoa kiesailua omaan tahtiin läpi mantereen, Miamin auringosta läpi syvän etelän kohti New Yorkin sykettä. Matkan aikana pääsi näkemään kaikki vuodenajat, kesäisestä Miamista syksyiseen Virginiaan ja siitä New Yorkiin, jossa tarvitsi jo talvitakkia.

Budjettiakaan tämänkaltaiseen matkaan ei tarvitse hirveästi. Finnairin tarjouslennot Nykiin 500e, Nyc-Miamin lennot 80e, auton vuokra n. 30-40 dollaria per pää (riippuu tietty monta tyyppiä jakamassa kuluja), motellit 40 dollarista ylöspäin (Miamissa ja Nykissä majoitus toki kalliimpaa, mutta hostelleissa pystyy yöpymään suht edullisesti). Bensa on myös todella paljon halvempaa kuin Suomessa, joten reissun hinta ei todellakaan ollut paha, kun kelasi mitä kaikkea sillä pääsi näkemään.

Päivässä tuli kruisailtua about sen 4 tuntia, välillä 7 tunnin spurtteja, joten rennolla sykkellä sai ajeltua pohjoiseen pitkin 95 highwaytä. Navigaattori ei ole pahitteeksi, mutta ajaminen on tehty jenkeissä todella helpoksi ja kiesailu oli paljon mukavampaa kuin Suomessa. Highwayllä kaistoja on paljon, joten jokainen voi ajaa omaan tahtiin ja nopeusrajoituksetkin olivat max 120 km/h, eli autoilusta pystyi nauttimaan aika lungisti ilman kuumotuksia. Auton vuokraus kannattaa hoitaa etukäteen Suomesta, mutta muistaa pitää, että kuskilla on oltava Visa-kortti (electron ei käy). Allekirjoittaneella tulikin hätä hoitaa lähtöpäivänä Visa-kortti mukaan, mutta onneksi homma saatiin kotijoukkojen avustuksella hoidettua.

Menussa oli loppupeleissä 3 yötä Miami Beachilla, Floridan Daytona Beachilla 1 yö, Georgian Savannahissa ja South Carolinan Florencessa yhdet yöt. Virginian Danvillessä 2 yötä, Baltimoressa 1 yö ja New Yorkissa 4 yötä. Kaiken kaikkiaan passeli kombo, tietty rantamestoilla olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa paossa kotimaan pakkasia.

Kannattaa seurata Instagramiamme, jossa on paljon juttua matkustelusta sekä yleistä fiilistelyä tapahtumista Helsingissä.

Autossa soimaan kantria, soulia taikka aiemmin ipodille ladatut Truths & Rightit (Madventuresin radio-ohjelma bassolla). Miksei myös mp.3:na stand uppia ja autossa aika kului kuin siivellä.

Auringonnousu kauppatorilla, nokka kohti lentokenttää


Dead Presidents


Vaihto Nykissä ja suoraan Miamiin


Laskeutuessa päräyttävät kaupungin valot.. Vähän jännittää, MIA!!


Stadin poika täysin etelässä, karibian reunamilla. Surullista että tästä olisi vain 200 km Kuubaan, mutta sinne ei vaan saa mennä, koska politiikka.


Joka puolella puhutaan Espanjaa, rantabaareissa livebändit soittaa Salsaa..Que cosa, que tu quieres?


Ocean Drivella hullu meno iltaisin. Miami Vicesta ja Scarfacesta tuttu katu


Joka puolella mielettömiä autoja, ikinä nähnyt niin paljon vip kiesejä kuin Miami Beachilla. Kuvassa Lambo


——————————————————————————-
Dance.fi tanssikoulu Helsingissä. Tanssitunnit, Tanssitapahtumat, kuvat ja videot täältä
Dancehall, Hiphop, Streetdance, Salsa, 30+ tunnit, junioritunnit ja EK-ryhmät

Dancehall, Hiphop, Streetdance, Salsa, 30+ tunnit, junioritunnit ja EK-ryhmät. Www.dance.fi


——————————————————————————-

USA on autoilun luvattu maa ja jengi panostaa kieseihin ihan eri tavalla. Ymmärrettävää sinänsä, kun julkisia kulkuvälineitä ei ole. Jos valveillaoloajasta käyttää 2 tuntia autossa, 8 tuntia duunissa ja 4 tuntia kämpillä, niin on aivan luontevaakin sijoittaa autoon yhtälailla kuin asuntoon.

Escaladet ovat jo ilmeisesti poissa muodista, valehtelematta joka toinen kiesi oli Chevrolet Camaro. Myös klassisia Ford Mustangeja näkyi paljon (vasemmalla).


Jenkkiläisten muskeliautojen miltei väkivaltaisen kauneuden alkoi kyllä ymmärtämään tällä matkalla. Kuvassa Dodge Challenger, Bullit ja Tarantinon elokuvistakin tuttu upea yksilö.


Juuri tätä bumblebee Camaroa näkyi paljon, varmasti leffa ollut iso juttu täällä..

Uusi ja vanha Dodge Vanishing point leffassa


South Beach



Una Mojito por favor!


Nätit Art Deco rakennukset, hilusti samanlaista kuin Havannassa.


Stars & stripes salihousut oli ostoslistalla, mutta ei löytynyt. Kuvassa legut


South beachilla oli kyllä myynnissä huvittavimmat paidat koko reissun aikana




Todella lämmintä vaikka oli marraskuun puoliväli



Edesmenneen Gianni Versacen talo Ocean drivellä. Tuohon porttien eteen ammuttiin



Miamista mukaan tarttui kesäiset DC:n Villainit. 49 dollaria, not bad


Överi beach baari, himmeät patiot. Yhdelle seurueelle tuli juuri synttäribottlen avaushässäkkä ja meininki oli aika älytöntä. Staffi tulee Ghostbusters gearit päälla ja suihkuttaa skumppaa ja vaahtosuihkulla, skobeista tulee täysia leffan teema. Only in america.


Lincoln Avenuella oli paljon nättejä safkamestoja. Joka ke ja su oli myös salsamenoa, kannattaa käydä tsekkaamassa. Miamin Rueda on ilmeisesti vähän teknisempää ja linjamaista.


Päästiin tsekkaamaan Magic City nimisen sarjan kuvauksia. Sarja sijoittuu juuri old school Miamiin ja Casinomeininkeihin.


Miami alkaa olla taputeltu, seuraavana aamuna kiesi alle ja kohti New Yorkia

Seuraavassa postauksessa alkaa itse Roadtrip!

USA Prologi

USA:n roadtripiltä on kotiuduttu ja reissublogia tehdessä mieli vie samalla aiempiin USA:n matkoihin. Jenkeissä on käyty aiemmin lähinnä tanssireissuilla ja tässä muutama throwback niihin.

Toimittajan vuoden 2004 kisamatkan blogin voi käydä tsekkaamassa täältä ja täältä. Päällimmäisenä Losista jäi kuva likaisena ja vaarallisena kaupunkina, vaikka etukäteis-imago siitä olikin ollut tyyliin tanssijan paratiisi höystettynä Beverly Hills 90210 meiningillä. Tosiasiassa tuntui että 85% kaupungista oli ghettoa kuin kolmannessa maailmassa. Ilman kiesiä on myös mahdotonta liikkua.

2005 ja 2006 kesät vietettiin New Yorkissa, kuvia tuli otettua ihan liian vähän mutta tuolla muutama flikki.
Reissut meni melko 100% tanssi ja sneaker -päissään, kohteena Rock Steady Anniversary, House Dance Conference jne. Lenkkareissa AF1, Pro-Kedsit ja Adicoloreiden hype oli tuolla hetkellä valtaisa. Ehkä näilläkin reissuilla eniten yllätti se, ettei Nyki ollutkaan se tanssijan unelmapaikka ja maailman inspiroivin tanssimekka.

Empire State Building 2006

2008 iso duunireissu Vegasiin. Vegas on kuin iso muovinen aikuisten huvipuisto keskellä aavikkoa. Vaikka älytön paikka olikin, sinnekään ei tee mieli lähteä ihan heti uudestaan:)

Klassinen Vegasin video, alkuperäistä klippiä katsottu Youtubessa n. 235000 kertaa

American Dream – Estados Unidos

Uutta reissublogia on toivottu kovasti, mutta pankkien järjestämän maailmanlaajuisen velkakriisin ja taantuman vallitessa Sneakers.fi matkatoimituksen budjettikin on pienentynyt entisestään. Toimitus kärvistelikin koko kesän ja syksyn stadissa. Mutta unelma merten taakse ja luvatusta maasta on sykkinyt pitkään urbaanien kolumbuksiemme sydämessä. Kuinka sattuikaan, Finnairilta löytyi kuin löytyikin erittäin hyvät tarjoukset (500e) ja työntekijämme lähtevät kahden viikon tutkimusmatkalle uudelle mantereelle. Land of dream, land of oppoturnity! Maa jossa kaikki on mahdollista. Tarjoilijasta näyttelijäksi Hollywoodiin, tanssijasta Madonnan tai J-Lo:n Toyboyksi, vain taivas on rajana. Maa jossa kaikki on kaunista ja suurta! Näin tuhannet suomalaiset esi-isämmekin matkustivat tuohon maahan, käsissä vain unelma ja laivaliput. Yhdysvallat, amerikka, Obama, Cowboy-hatut, täältä tullaan!

2 viikkoa, iso reissu Miamista Nueva Yorkiin!

Miamista Nykiin


Fabulous unhappy people


Ameeerika, land of freedom!!

Hki – Pori jazz – Caranaval Cubano – Ruissalo – Dallape

Fileissä lomista, kesällä on ihan turha lähteä ulkomaille, sillä Suomen suvi on parasta aikaa koko vuonna.

Kesäinen perjantai ja tsiigaa junnufudista @ Helsinki Cup

Illalla Hiilessä Club Raikas. Sala Blanca


Jazzeille


Jazzien Salsateltta oli ihan jeppis, mutta ei ehkä kaiken hehkutuksen arvoinen vielä. Hilusti hätäisesti bygattu konsepti



Jazzit ja lämmin kesäyö


Tietty alkoi sataa ja telttakeikka jazzeilla on hieman raffia, mutta kuuluu asiaan. Hyvällä jengillä homma toimii


Nextinä päivänä nokka Tampereelle, härmälässä mökkiä ja grillausta


Ykköset jalkaan


ja Caranaval Cubano festareille. Hyvät bileet oli


Nextinä päivänä IMC reunion, yksi ysärin ensimmäisiä breikkijengejä Suomessa. Antopio, Twister, Elastinen, Lil P, Wartecs, Tolin ja kakkukahvet


Ruissaloon, Turun saaristo


Aviaattoreille on löytynyt käyttöä


Samoin Air Prestoille. Siistiä miten nyt on alkaa tulla uusintajulkaisuja 2000-luvun ”retroklassikoista”.




Kalliossa kingit Dallapenpuiston kirppikset. Alkanut lähteä käsistä, ihmisiä ja myyjiä niin älyttömästi