Toivottavasti gettomasa muuttaa hiphopin

Sneakers.fi on urbaani kaupunkikulttuuriblogi, mutta nyt yllättävänkin pitkästä aikaa hiphop-aiheinen postaus. Ja ehkä syystäkin. Hiphop on musiikkina pitkälle muuttunut yllätyksettömäksi ja laimeaksi populäärikulttuuriksi josta on vaikeaa löytää kiinnostavia ja uusia asioita kirjoitettavaksi. Eikä pelkästään musiikki, myös katutanssissa on vaikeaa löytää progressiivisuutta ja omaperäisyyttä. On helppo tehdä miten muutkin ovat aina tehneet.

Monta vuotta sitten olimme jyväskylässä pienissä jameissa ja meidät haastettiin battleen paikallisten junnujen toimesta. Itse battlesta ei jäänyt paljoa kerrottavaa, kovin sekava keissi ja lähinnä hermot taisi mennä puolin ja toisin. Nyt vuosia sen jälkeen kuulin että nämä kaverit olivat olleet lokaaleja räppäreitä ja Gettomasakin siinä mukana. Vaikka Gettomasan biisit ei musiikkina ole sellaista mitä kuuntelee, törmäsin seuraavaan Sonnin Taacca haastatteluun, jossa hän puki sanoiksi sen, mitä ehkä moni varmasti ajattelee.

Kun jenkeissä isotkin nimet, kuten Kendrick Lamar, J.Cole, Future ja jopa Drakekin välillä tekevät suht kompromissitonta musiikkia, eli juuri sellaista musiikkia kun haluaa tai kuuntelee, suomessa hiphop-artistit selkeästi yrittävät miellyttää yleisöä sekä myydä enemmän levyjä (streamauksia) tekemällä vaivaannuttavia laulukertosäkeitä, EDM-taustaa tai iskelmäräppiä. Välillä ei tiedä kuunteleeko powerpoppia vai mikä on musiikin genre.

Ei siis ole väsynyt mainstream vs underground läppä, vaan sitä, että fakta on että kyllä striimit kasvavat hurjasti vaikka se ei olisi poppia. Aina miettinyt, että kun Kendrick etc jenkkiartistitkin myyvät hurjasti levyjä ja ihmiset nauttii heidän musiikistaan, miksi Suomessa kukaan iso artisti ei tee juuri sellaista musiikkia kuin haluaisi? Yksikään tuntemani räppäri ei kuuntele itse juurikaan iskelmää tai tasabiittitaustaista poppimusaa.

Aina miettinyt, että kannattaisi luottaa omaan musaan ja mielummin muuttaa yleisöä, kuin muuttaa omaa musiikkia sen mukaan mitä luulee yleisön haluavan.

Tarkoituksena ei ole syyttää artisteja, vaan toivoa että uskallus oman aidon taiteen tekoon tulisi vaikka esimerkkien kautta. Eli kyllä se myy vaikka ei olisikaan sitä laulukertsiä ja tasabiittiä taustalla.

Ehkä tässä tapauksessa juuri Gettomasan voimin. Gettomasa tässä haastattelussa kertoo juuri että tuli spotify-listaykköseksi omalla musiikillaan, ilman kompromisseja. Se on mahdollista.

Ja ehkä tämä pätee kaikkeen taiteeseen, miksi ei myös omaan duuniinkin ja yleisesti elämään.

Älä tee sitä mitä luulet että sinulta odotetaan, jotta saisit hyväksyntää, vaan ole oma itsesi väkevimmällä mahdollisella tavalla ja se varmasti resonoi ja muuttaa ympärillä olevia ihmisiä.

Tämän jälkeen Gettomasa julkaisikin pop vaikutteisen levyn, joka floppasi, eikä sitä soitettu radiossakaan paljoa. Tavallaan Gettomasa näytti juuri toteen, että popimpi lähestymistapa ei myy levyjä, vaan aito räppi myy paremmin.

Gettomasan ja Lukas Leonin battle on taas tuonut esiin Hiphopin omalaatuisuuden ja erikoisuuden taiteenlajina. Missään muussa musagenressä ei ole samalla tavalla suoria battleja. Alla linkit Gettomasan ja Lukas Leonin battle-kappaleisiin.

Battlen lopputuloksesta voi olla monta mieltä, mutta varma voittaja tässä on hiphop-kulttuuri (ja tietty Vantaan kaupunki johon viitataan monessa kappaleessa). Kummakin artistin osakkeet myös varmasti nousivat tämän jälkeen.