Tanssin ryhmäkilpailuissa useimmiten pärjää tietyillä elementeillä.
Tasapäisyys on tärkeää, eli kukaan ei saa erottua joukosta, tanssijoiden tason oltava samanlainen (huonoja ei oteta mukaan), tarkat kuviot ja muodostelmat, energiset biitit ja yleisöä sekä tuomareita kosiskeleva ulosanti. Sitten saa hyväksyntää, sijoituksia taikka mitaleita.
Hmm.. Mutta kun tanssissa ei ole perimmiltään kyse siitä. Tanssi ei ole urheilua, vaan taidetta. Tanssissa on kyse yhteisöllisyydestä, ystävistä, ryhmäytymisestä, matkasta, uusien asioiden oppimisesta, kehittymisestä, sielukkuudesta, maagisista hetkistä ja siitä, että olet juuri hyvä sellaisena kuin olet. Parhaimmillaan tanssi on silloin, kun kaikki tanssii yhdessä sielunsa kyllyydestä, eikä ole väliä, kuka osaa parhaiten.

Usein tanssiryhmät treenaavat koko vuoden yhdessä ja jos joka treeni on kuvioiden hinkkaamista ja orjallista koreografian työstämistä.. Jos tanssijat kokevat pettymyksiä ja pahaa mieltä treeneistä toiseen.. niin on jo tavallaan hävinnyt, vaikka voittaisikin itse kisassa kultaa. Sillä matka on aina tärkeämpi kuin päämäärä.
Toki voi haastaa itseään ja harjoitella tekniikkaa, sekä silti samalla hakea jotain omaperäistä ja sielukasta liikettä. Eri asia on, että onko sellaisia tapahtumia, joissa tätä arvostetaan. Onko esimerkiksi SM tai MM -kilpailut sellaisia, joissa sitä arvostetaan. Useimmiten ei.

Tukholmassa sijaitseva Street Star on yksi harvoista tämänkaltaisista sielukkaista tapahtumista ja meillä oli ilo olla mukana paikanpäällä : ) Backstagellakin oli todella kiva tunnelma, kaikki eri tanssijat muista ryhmistä tulivat juttelemaan ja bondaamaan, vaikka oltiin kämänen ryhmä Suomesta, kaikenlainen kyynaamailu loisti poissaolollaan. Täysin päinvastoin kuin monissa kotimaisissa kisoissa. Esityksen jälkeen tuomarit tulivat kiittelemään ja kertoivat että pronssimitali oli ollut lähellä.. Oltiin superiloisia ja heikkona hetkenä kuitenkin hetken mieleen juolahti perus jossittelut: ”jos oltais treenattu enemmän, jos oltaisi tehty puhtaat linjat, sitten ihmiset Suomessa olisi olleet fiiliksissä, tullu hulluna peukkuja ja lähdetty torille ja jos jos ja jos”.. Kun taas heti huomasi, ettei tuollaisella ajattelulla ole mitään järkeä. Toisen hyväksynnän ja huomion takia tanssiminen, on loppupeleissä täysin älytöntä.

Sillä tärkeintä on matka

Tärkeintä on ne ihmiset keneen tanssin kautta tutustut

Tärkeintä ei ole olla hyvä tanssija, vaan hyvä tyyppi

Keväällä on taas paljon hyviä tapahtumia kuten Streetstar, Urbanapa ja SOTY, ei kannata missata!

Treenit alkoi jo kesällä. Tässä vaiheessa kukaan ei tunne toisiaan. Poppaajia, breikkaajia, hiphop-tanssijoita, houseajia, salsaajia, lockaajia ja Siévaajia kaikki sulassa sekamelskassa. #dancepistefi style

Syksyn aikana muutamia keikkoja, joilla kerättiin matkarahaa, tässä Dance.fi Maxinessa lämppäämässä JVG:tä

ska vi gå nu? Kentällä kohti Tukholmaa, 17 henkeä, aikamoinen pakettimatka

Ei muuta kuin koneeseen. Reissusta videoita myös Instagramissa. @sievasieva

Myös Ninjatown Helsinki on mukana koneessa, aasialais-suomalaiset represent :)

And there you go, aivan uskomaton lava. Taitaa olla about isoin tanssiryhmä Suomesta koskaan Dansens Husin lavalla

Valmistautumista, teemana 1920-luku ja Gatsby-bileet

Video esityksestä

Show meni loistavasti, tajuton fiilis

Ystävät koolla, ja ei muuta kuin bileiksi

Reissussa ehti myös ottaa iisisti. Vegeravintola Chutneyssä hyvät kasvismuhjut

Poppingin Suomen mestari vuodelta 2010, Fancyboog sekä Clint Eastwood gunz blazin @ Stockholm

Tuottaja ja videokuvaaja myös mukana dokumentoimassa reissua

Kotimatka alkaa, 17 uutta ystävää, keväällä jälleen seuraava kiertuemaa