Tultu takaisin hoitamaan isoja muutoksia duunikuvioihin ja viikko oltu nyt stadissa. Ehkä vihdoin alkaa jetlagkin hellittämään ja myös sielu tullut takaisin Japanista Suomeen. Okinawalla edelleen biitsikelit, mutta sää ei ollut suurin shokki.
Alla loppureissun valokuvia, blogi alkaa olla kyllä todella kankea alusta, videoita tuli otettua todella paljon ja ovat hirveän selkeitä ja kivoja, mutta tänne sivulle niitä on mahdotonta kätevästi uppia. Saattaa olla että koko some-media shiftaa vähitellen kuvista videoihin ja nopeisiin alustoihin. Toivottavasti wordpress löytäisi kätevän tavan linkata ig-storyt tänne tjs.
Ihan oman muistin vuoksi, listaan kaikki isoimmat hässäkät mitä tämän 3kk aikana on ollut.
– Eri tanssitapahtumissa käynti ja tanssikoulujen omistajien sekä tanssijoiden kanssa tapaaminen, kaikki olivat kovin positiivisiä ensi vuoden suomi-tanssijoiden matkaan Japaniin. Tanssitapahtuman bygaamisesta ulkomailla täytyy tehdä oma bloggauksensa kyllä vielä.
– Byrokratian kanssa pään hakkaaminen oli aika toivotonta, mutta onneksi edes vähän pääsi eteenpäin. Yli 30 eri virastossa, pankissa, kiinteistöfirmastta ja puhelinliittymäkaupassa vierailtu, jonotettu ja painittu. Onneksi nyt sentään on pankkitili, osoite sekä puhelin numero, joten tapahtuman järjestäminen on mahdollista.
– Okinawa oli hyvä saada tutuksi, joten kiertäminen saaren ympäri ja temppeleiden, vesiputouksien, rantojen, majoituksien sekä potentiaalisten tapahtumapaikkojen kiertäminen oli rankka, mutta mahtava kokemus. Olisi mielellään jakanut tämän kokemuksen, mutta varmasti tulevaisuudessa näin pääsee käymään.
– 12 halvinta eri majoitusta koettu ympäri Japania, osa todella todella ghettoja ja kotiin tuli kyllä monesti ikävä, mutta nyt nekin kaikki kokemuksia. Kipeänä varsinkin on surullista olla kaukana kotoota.
– Okinawa-Tokio-Nagano reissu tehtiin kahteen otteeseen ja tämä oli todella raskas. Lentokone, kolme eri junaa, 3h bussi ja vuokra-auto että pääsee perille. Tyyliin on perilla Suomessa nopeammin kuin Okinawan saarelta Naganon vuoristoon.
– Ihmiset ketä tapasi. Tapasi vanhempien ystäviä paljon, eli 70-vuotiaita ihmisiä, kaiken ikäisiä tanssijoita, tapahtumapaikkojen pitäjiä, guesthousen pitäjiä sekä backpackereitaä ja muita asiakkaita hurjan määrän. Jokaisella oma elämä ja tarina. Osa eli japanioravanpyörää aivan täysiä, ja osa oli jopa 200% vapaampaa elämäntapaa kuin itse, joten jokaiselta oppi jotain. Osalla oli vakavia sairauksia jo nuorena, osalla vanhana ja paljon mietitytti miten itsekin käyttää aikansa, koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu edes lähitulevaisuudessa.
– Tavoitteena oli vuokrata Okinawalta asunto tapahtumatoimistoksi (ja yhteisölliseksi majoitukseksi artistien/japanista kiinnostuneiden käyttöön), mutta valitettavasti tämä ei onnistunut kovin helposti. Asunnon vuokraaminen yrittäjänä ilman työpaikkaa, koulupaikkaa tai takaajaa on miltei mahdotonta. Mutta pettymykset ovat paras opettaja, joten taas katse eteen. 2019 22.2-27.3. meillä on Finland House pop-up majoitus 3-huonetta Yomitanissa avoinna, joten jos tämä kiinnostaa niin laittakaa viestiä. Tästä tarkemmin infoa vähän myöhemmin.
Mutta vaikka Japanissa on hienoa, sydän kuuluu sinne missä läheiset ja perhe on. Ihanaa päästä myös bäkkiin Suomeen
12 eri majoitusta ja viimeisessä oli ehkä kaikista paras. Toco quest house on perinteiseen japanilaiseen yli satavuotiaaseen taloon rakennettu majoutus. Todella helppo tutustua muihin vieraisiin ja staffikin aivan ihana. Jos dormi ei haittaa niin suosittelen, on yksi pysäkki Uenosta Tokiossa
Uenossa myös ihana Ueno park, jossa lampi, karppeja, puisto, temppeli jne. Hetken hengähdys hektisessä Tokiossa. Kuva ei tee mitään oikeutta kyllä
Ikinä ei ole ollut rahaa käydä omalla rahalla Michelin tähden ravintolassa, mutta Shinjukussa on yksi maailman edullisimmista paikoista. Nakajima on yhden michelin tähden ravintola ja lounas maksaa vain 6e!! Jonottaa joutuu, mutta kannattaa mennä ehdottomasti.
Nakajima in Shinjuku is most affordable Michelin star restaurant in Japan.
Food was wonderful (Herring restaurant)
Safkakulttuuri oli isoin shokki kun tuli takaisin. Fastfoodia japanissa on tuhansittain ja super-terveellistä sekä HYVÄÄ, mutta stadissa on taas mäkkäri, kebu tai fafas, jotka ei oikein uppoa kyllä. Täälläkin menestyisi saleen jos nopeasti saisi mukaan onigireitä, katsubentoita tai udon/soba nuudeleita.
Yomitan on easygoing ja tunnelmallinen pikkukaupunki, johon saatiin Japanin tanssitapahtuman ajaksi majoitus hoidettua.
Edestakas tunnin hike vuorille, jossa Jurassic Park maisemien jälkeen avautuu upea vesiputous. Yksi vuoden hienoimpia kokemuksia, hetken kun jää hengittelemään, niin mieli kirkastuu. Jos menee Okinawalle, niin Hiji-Otaki on ehdoton suositus.
Pikkujokea pitkin ylös ja vesiputoukselle. Alemmassa postauksessa videota, kuvat ei tee mitään oikeutta
Saunaa oli kova ikävä ja tuli käytyä kahdesti paikallisessa sentossa, eli kylpylässä. Ihan jees kyllä, mutta saunaa ja avantoa ei korvaa kyllä mikään.
Hostelleissa harvoin jaksoi alkaa vääntämään itse ruokaa, mutta kerran tein ihan perus paistettuja vihanneksia ja siihen lisäkkeeksi valmiskimchit. Yhden aterian hinta 1e, joten ei paha ja makuhan oli mitä loistavin kun maustaa seesamiöljyllä
Koska Okinawalla ei pärjää ilman autoa ja vuokraaminen pitkiä aikoja ei niin järkevää, fiiliksenä oli ollut ostaa oma auto ja tuoda se sitten Suomeen joskus. Kuvan Suzuki Evrystä kustomoitu kunnon surffi VW wagen bus (takana olisi voinut nukkua) olisi ollut vain 4000e (suomessa samanlaisesta olisi ollut varmasti nelinkertainen hinta) olisi ollut niin siisti. Mutta ei valitettavasti onnistunut, liikaa paperihommaa ja ilman stabiilia osoitetta täysin mahdotonta. Mutta ehkä joskus
Harmitti, joten ostin Tomican lelubussin, joten ei harmita enää niin paljoa
